Aikamme Legenda: Commodore

Commodore-koneet. 

Alkujaan Commodore Business Machines toimi taskulaskinten valmistajana. 70-luvun puolivälissä Commodore osti puolijohdealan yrityksen (MOS Technology, myöhemmin Commodore Semiconductor Group), joka myöhemmin kehitteli 6502-prosessorin.

Commodore kilpaili aluksi Applen kanssa mikrokaupan herruudesta pienillä koti- ja yrityskäyttöön tarkoitetuilla koneillaan. Commodore PET 2001 on ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu laite ja se julkaistiin samaan aikaan kilpailijoiden Applen ja TRS-80-koneen kanssa.

Vaikka PET 2001-mallista puuttui sekä tarkkuusgrafiikka että äänet ja vaikka koneen laajennusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat, tuli siitä yllättäen Pohjois-Amerikassa varsin suosittu laite harrastajien keskuudessa. Koneen hyvin alkaneen sukseen johdosta julkaistiin laitteesta paranneltuja malleja 4000-, 8000-, ja 9000-sarjat.

Näitä koneita myytiin suomessakin melkoisesti yrityskäyttöön, jotka kuitenkin myöhemmin syrjäytti CP/M- ja MS-DOS-koneet. Commodoren täydellinen läpimurto ja suurin hitti olivat kuitenkin pienet kotimikrot. Ensin Commodore VIC-20 ja myöhemmin Commodore 64.

Lista Commodore-koneista julkaisuvuosineen

 

  • 1977 – Commodore PET-2001
  • 1979 – Commodore PET-200, PET-30xx
  • 1980 – Commodore PET / CBM 40xx
  • 1981 – Commodore SuperPET SP9000 a.k.a. Micro-Mainframe tai MMF9000
  • 1981 – Commodore CBM 80xx
  • 1981 – Commodore VIC-20
  • 1982 – Commodore 64 ja MAX Machine / Ultimax / VC-10
  • 1983 – Commodore CBM 500 / 600 / 700 Series
  • 1983 – Commodore SX/DX 64 – Executive computer
  • 1983 – Commodore Educator 64
  • 1984 – Commodore PLUS 4 / C232 / C264 sekä mallit C16 – C116
  • 1984 – Commodore PC Compatible systems
  • 1985 – Commodore LCD
  • 1985 – Commodore C 128 – C 128D, Commodore Amiga 1000
  • 1986 – Commodore 64 C
  • 1987 – Commodore Amiga 500/500+, 2000 ja Commodore 64 GS, Commodore 64 G
  • 1989 – Commodore Amiga 2500
  • 1990 – Commodore Amiga 1500, CDTV, 3000
  • 1992 – Commodore Amiga 600, 1200, 4000

 

Hieman eri malleista 

PET-2001 Ensimmäinen julkaistu Commodore malli on jo aiemmin mainitsemani: Commodore PET-2001. Laiteesta julkistettiin vuonna 1977 kolme erilaista mallia: PET 2001-8N (8 kB RAM) PET 2001-16N (16 kB RAM) ja PET 2001-32N (32kB RAM). PET-2001:n suunnittelijana mainitaan Chuck Peddle, joka myöhemmin suunnitteli Tandon nimisen koneen. PET:n suorittimena kilkuttelee MOS 6502 peräti 1 MHz kellotaajuudella. Värejä ei laitteessa ole laisinkaan, eikä sitä muistiakaan vallan suuren suuria määriä ole. Laite on hyvin ”Applemainen” kiinteän kompakti paketti.

PET-200 Paranneltujen PET-2001 tyyppisten koneiden jälkeen eli 4000-, 8000-, ja 9000-sarjojen jälkeen vuorossa olivat: Commodore PET-200 ja PET-30xx, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1979. PET-200 on hivenen pyöristetty ja siistitty versio 8000-sarjan mallista 8032-SK. Huhuja liikkui tuolloin, että tämän tyylikkään koneen muotoilusta vastasi itse Ferdinand Porsche, mutta todisteita tästä ei ole säilynyt jälkipolville. Mallia 200 myytiin ainoastaan Euroopassa kun taas skandinaviaan levitettiin mallia S, josta luonnollisesti löytyy meille tuiki tarpeelliset Ö,Ä ja Å-kirjaimet. Laitteessa on sisäinen BASIC-tulkki: Commodore BASIC 4.0 ja suorittimena puolestaan hyrskyttää MOS 6502 – 1MHz kellotaajuudella. RAM-muistia laitteesta löytyy 32kB ja ROM-muistia 18kB. Tässäkään mallissa ei ole värejä saati äänipiiriä.

PET-30xx 3000-sarjan mallit muistuttivat ulkoasultaan suuresti 2000-sarjan laitteita. Kone ei juurikaan eroa aiemmista PET-malleista muuten kuin nimeltään. Suoritimena on edelleen MOS 6502/1MHz ja RAM muistia laitteessa on ruhtinaalliset 8, 16 tai 32 k sekä ROM-muistia 14k.

Commodore PET / CBM 40xx Vuonna 1980 vuoroon tuli malli PET / CBM 40xx eli jälleen yksi paranneltu versio vanhoista malleista. Muistia laitteeseen lisättiin ”hivenen” lisää, mutta muuten kaikki pysyi lähes ennallaan kuin aiemmissa malleissa aina suoritinta myöden.

SuperPET SP9000 a.k.a. Micro-Mainframe tai MMF9000. Vuoden 1981-mallina julkaistiin SuperPet. SuperPet suunniteltiin tieteen käyttöön yhteistyössä Department of Computer Science of the University of Waterloon kanssa (Ontario, Canada). Laite pohjautuu 8000-sarjaan ja sisältää kaksi suoritinta: Perinteinen MOS 6502, joka löytyykin kaikista aiemmista PET-Malleista ja uusi Motorola 6809-suoritin. Laite ajamaa kaikkia 8000-sarjan ohjelmia, kuten myös modernimpia 6809-pohjaisia kääntäjiä ja sovelluskehitystyökaluja: C, PASCAL, BASIC, APL, FORTRAN, COBOL, Assembler, etc. Vanhan 8000-sarjan omistajat pystyivät päivittämään oman koneensa helposti SuperPet:ksi päivityspaktin avulla.

VIC-20 Kansa kohisi, sillä kotimikromarkkinat olivat saanet uuden kuninkaan: Commodore VIC-20. Varsin karun askeettinen tekniikaltaan nykymittapuun mukaan, mutta tuolloin jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Laite loi pohjan Commodoren legendaariselle leipälaatikkomaiselle muotoilulle. Poissa olivat telkänpöttömäiset ”applemaiset” muodot ja tilalle asteli pieni ja tyylikäs kokonaisuus. Suorittimena laitteessa on jo PET-ajoista tunnettu 6502 lisäliitteellä A eli siis 6502A/1.0227 Mhz. Sisäinen BASIC-tulkki: CBM Basic V2. RAM-muistia huikeat 5 kB, joka on laajennettavissa jopa 32kB. ROM-muistia 16kB. Vihdoinkin kuluttajien huutoon vastattiin eli VIC-20 tarjosi niin väriä kuin ääntäkin. Kone oli välittömästi myyntimenestys, joka kasvatti entisestään Commodoren rahakirstua.

Commodore 64 Vuonna 1982 kansa kohisi jälleen kun Commodore toi rumpujen pärinän saattelemana mallin C-64 markkinoille. Tuo pyöreähkö ruskea mötikkä, joka tunnetaan lyhenteillä C64 ja CBM64, sekä kansanomaisilla lempinimillään: ”kuuslankku, kuusnepa ja kuusnelkku”. Aikamme suurin hitti ja elävä legenda! Laite jolle pelejä on enemmän kuin pieni ihminen ehtii ikänään pelaamaan. Kosolti sekalaisia hyötyohjelmia ja runsaasti oheislaitteita ja muuta roinaa yllin kyllin. Sanalla sanoen Commodore 64 on kaikkien aikojen menestyksekkäin kotitietokone, jota suomessakin myytiin lempinimellä: ”Tasavallan tietokone”. Commodore 64 on tuomittu kuolemaan jo aikoja sitten, siitäkin huolimatta vanha sotaratsu se vaan painaa tuomiostaan huolimatta lukuisten harrastajien päivittäiskäytössä. Harvaanpa näinkin iäkkääseen laitteeseen tuusataan lisälaitteita kuten rakkaaseen nepuliimme.
Laitteesta laajemmin tuonnempana..

Commodore SX/DX 64 – Executive computer Sekalaisten UFO-mallien jälkeen seuraava kiinostava tuttavuus on Commodore SX/DX 64 – Executive computer. joka esiteltiin vuonna 1983. Kyseinen laite on ensimmäisiä kannettavia (lue: raahattavia) koneita, jossa mukana seurasi myös kiinteä värimonitori. Teknisesti SX-64 ei paljoakaan alkuperäisestä C-64:stä eroa, valitettavasti kuvaa minulla ei ole tarjota, mutta NT Rautasen tietokonesivuilta moinen löytyy. Nykyään SX-lienee keräilijöiden yksi himotuimmista kohteista.

Commodore PLUS 4 / C232 / C264 sekä mallit C16 – C116 Vuonna 1984 julkaistiin liuta sekalaisia Commodore-malleja. Kyseiset mallit olivat ”halpismikroja” ominaisuuksiltaan Commodore 64:sta heikompia. C-16 on ulkonäöllisesti varsin tyylikäs ja muotoilultaan pitkälti tuttua Commodore-linjaa. Laite oli hintansa puolesta edullinen ja tarkoitettu korvaamaan aikaisemmin julkaistu VIC-20 malli. C-16:sta ei vain hittiä tainnut koskaan tulla, sillä maksavia asiakkaita ei varsinaisesti innostanut edullisesta hinnasta huolimatta ostaa heikkotehoisempaa konetta kuin vuotta aikaisemmin julkaistu C-64. Myöskin harvinaisemmat C-116 ja Plus/4 kuuluivat samaan kevennettyyn mallistoon.

Commodore C 128 Vuonna 1985 julkaistiin Commodore 128 ja 128 D. jotka sisälsivät ”kolme tietokonetta samoissa kuorissa” eli Commodore 128, Commodore 64 ja CP/M-käyttöjärjestelmää käyttävä Z80A-prosessorinen kone. Hyvä kone sinänsä, mutta silloin niin kovin kallis tavalliselle kotikäyttäjälle. Eräänlainen virstanpylväs kuitenkin tämäkin ja tuohon aikaan varmasti eräänlainen nörttistatussymboli.

Commodore 64 C Vuonna 1986 Commodore 64:stä julkaistiin uusintapainos uusilla kuorilla. Teknisesti alkupään uusittu C-malli on yhdenmukainen vanhan perusmallin kanssa, mutta myöhempiin malleihin uusittiin SID-piiri 8580-malliseksi ja suoritin puolestaan MOS-8500 malliin. Edelleen kuitenkin myös uudemmassa C-mallissa saattoi löytyä wanhempi SID-piiri. Myös emolevy on alkuperäisestä kapeampi. Näitä uudempia malleja kutsutaan epävirallisella C-64-II nimellä. Samana vuonna näki myös malli C-128D ”Diesel” päivänvalon. Teknisesti laite on kuin C-128, mutta laite on ulkoiselta olemukseltaan enemmän nykyisen PC:n kaltainen.

Commodore C-128DCR, Commodore 64 GS ja Commodore 64 G Olivat viimeisiä Commodoren ns. 8-bittisiä malleja. C-128DCR ”Cost Reduced” oli halvempi malli C-128D:stä. Commodore 64G oli C-64:n valkoinen leipälaatikkomalli, joka nykyään on melkoisen harvinainen ja on kovissa hinnoissa kuten wanha kannettava SX-64. G-malli sisältää uusitun emolevyn, MOS-8500 suorittimen sekä uudemman 8580 SID-piirin, kuitenkin joistain G-malleista on löytynyt wanhempi SID-piiri. Viimeisenä oljenkortena kaupata kahdekanbittisiä tietokoneita oli ”konsoli-versio” Commodore 64:stä eli moduuleilla toimiva malli C64GS vuodelta 1987, mutta tämä olikin sitten Commodoren pahin floppi. 8-bittisten koneiden valmistus loppui vuonna 1992. Erikseen voidaan mainita myös saksalaisen Aldi-ketjun kauppaama ns. ”Aldi C-64”. Viimeisimpiin C-64-malleihin hyödynnettiin milloin mitäkin osia, joita tehtaalta sattui löytämään eli esimerkiksi C-mallista löytyy mm. eri värisiä virtaledejä, niin vihreää kuin punaistakin.

 


commodore koneita
 

Commodore 64 pintaa syvemmältä. 

Commodore 64 nousi nopeasti varsin suureksi suosikiksi suomessa suhteellisen korkeasta hinnastaan huolimatta. Vahva myyntivaltti oli ehdottomasti pelit, joita tasaiseen tahtiin julkaistiin laitteelle. Myyntihitteinä muistetaan mm. Ultimat, Gauntlet 2, The Great Gianna Sisters ( tuo maanmainio Mario Bross-klooni), Epyxin moninaiset urheilupelit: Winter Games ja Summer Games 1 ja 2, Elite, The Sentinel, Stunt Car Racer, Revs+, International Karate, Raid Over Moscow, Lode Runner, Decathlon, Pitstop-sarja, Uridium, Bruce Lee, Delta, Archon ja lukemattomat muut mielenkiintoiset pelit.

 

Commodore 64-malleista sananen. 

Kuten jo aiemmin erittelin eri C-64 mallit eroavat jonkin verran toisistaan. ”Alkuperäinen” eli se ruskea leipälaatikko on koko Commodore 64-sarjan kantaisä. Vanha MOS-6510 suorittimenaan, sekä aito ja alkuperäinen SID 6581. SX-64 ei eroa tekniikaltaan juurikaan alkuperäisestä C64-mallista. C-malli muuttui ulkonäöltään hieman ”tyylikkäämmäksi” kuin alkuperäinen rujo (mutta ah! niin ihastuttava) leipälaatikko. Alkupään C-malli on käytännössä vastaava emolevyltään kuin ensimmäinen malli, mutta myöhempiin C-malleihin suunniteltiin kokonaan uusi kooltaan vain puolet alkuperäisestä oleva emolevy. Myös SID-äänipiiri koki muodonmuutoksen mallilla 8580, jonka eroavaisuus alkuperäiseen SID-piiriin on korvinkuultava. Joissain uudemman tyypin C-malleissa on kuitenkin tavattu myös vanhempaa 6581 SID-piiriä, joka tukee toteamusta siitä, että tuotantolinjalla aparaatteihin tumpattiin niitä osia mitä kulloinkin sattui käteen osumaan. C-mallissa suorittimena on MOS-8500 (vanhassa C-64:ssä MOS 6510). Uudella SID-piirillä ja MOS-8500 suorittimella varustettuja malleja kutsutaan epävirallisella C-64-II -nimellä.

Vuonna 1987 julkaistiin viimeiseksi jäänyt ”oikea” C-64 malli: G, joka eroaa teknisesti ja ulkoasultaan selkeästi aiemmista malleista. G-mallissa palattiin takaisin turvalliseen pyöreähköön muotoiluun kuten ensimmäisessa Commodore 64-mallissa, mutta väritys muistuttaa enemmän C-mallia. G-mallissa emolevy on uudempaa kapeampaa mallia (kuten myöhemmissä C-malleissa) Prosessorina on MOS-8500, jonka seurauksena lieviä yhteensopivuusongelmia saattoi ilmetä. SID-piiri on yleensä uudempaa 8580-mallia, mutta kuten C-mallissakin tässäkin on tavattu wanhaa SID 6581-piiriä. Koska 8-bittisten aikakausi oli loppumaisillaan ei G-mallia tuotettu joka maahan, joten nykyään malli on jo hivenen harvinainen ja ehkäpä eniten väärennetty, sillä sopivalla kikkailulla sai miljoonalaatikon osista kasattua aitoa muistuttavan G-mallin. Aidon tunnistaa tyyppikilvestä, sekä sisällä hyrräävästä MOS-8500 suorittimesta. Saksassa myytiin Aldi-kauppaketjun brändättyä mallia: ”C-64 Aldi”, joka on yhdistelmä ruskeata leipälaatikkoa ja vaaleita näppäimiä. Viimeiseksi yritykseksi jäi C-64 GS, joka eroaa kaikista muista malleista, sillä kyseessä on moduuleita popsiva konsolimainen tekele.

 

Teknistietämystä… 

Commodore 64 ylpeili 64 kilon keskusmuistilla (RAM), sekä aivan uudenlaisella tavalla tehdä grafiikkaa spritejä käyttäen. Kone esiteltiin Suomessa vuonna 1982. Sisuskalut: CIA 1 (Complex Interface Adapter), joka vastaa mm: kuusnepan näppäimistöstä ja peliohjaimista. CIA 2-piiri on vastaava kuin CIA 1, mutta tämä puolestaan vastaa sarjaportista, MOS 6510-suoritin (uudemmissa MOS-8500), Grafiikkapiiri: MOS Technology VIC-II MOS 6567/8567 (NTSC) / MOS 6569/8569 (PAL). BASIC-ROM, joka sisältää C-64:n BASIC-tulkin. Kernal-ROM puolestaan sisältää koneen käyttöjärjestelmän, Merkki-ROM puolestaan kuusnepulin merkistön. Lisäksi koneen sisältä löytyy mm: PLA, Joystick-portit, 64K muistipiirit, SID-Äänipiiri MOS 6581 (uudemmissa malleissa: 8580).

 

Pikainen silmäys kuusnepulin sisuksiin:
Keskeiset komponentit.

  • Käyttäjänportti – User Interface
  • Kasettiasemaliityntä
  • Sarjaportti
  • Videoportti
  • TV-Modulaattori
  • Laajennusportti
  • Verkkoliityntä
  • CIA 1 Complex Interface Adapter
  • CIA 2
  • BASIC-ROM
  • Merkki-ROM
  • 6510 keskussuoritin (uudemmissa MALLEISSA 8500)
  • PLA
  • Peliohjainportit
  • 64 kilotavua muistia
  • Multipleksereitä
  • SID-äänipiiri – Sound Interface Device MOS 6581 (uudemmissa malleissa SID 8580)
  • VIC-grafiikkapiiri – Video Interface Controller MOS 6566
  • Kellopiiri

 

CIA 1 vastaa muunmuassa näppäimistöstä, peliohjaimista sekä osittain järjestelmän kellosta. CIA 1:n kontrollialueet sijaitsevat musitissa välillä 56320-56575 eli $DC00-$DCFF. CIA 1:llä on suora yhteys näppäimistöön. CIA 2 – sama kuin CIA 1, mutta vastaa sarjaportista, VIC-Grafiikkapiirin muistialueitten valinnasta ja keskeytyksistä. CIA 2 sijaitsee muistissa välillä 56576-56831 eli $DD00-$DDFF. CIA 2:n kautta tapahtuu sarjamuotoinen liikenne. Niinpä sillä onkin suora väylä käyttäjänporttiin. BASIC-ROM – Sisältää C-64:n käyttöjärjestelmän. Kernal-ROM sijaitsee muistissa välillä 57344-65535 eli $E000-$FFF. Merkki-ROM – Sisältää kuusnelkun merkistöt. Merkistöt sijaitsevat musitissa välillä 53248-57343 eli $D000-$DFFF 6510 suoritin. Suorittimen tunnus vaihdettiin myöhemmin 8500:ksi Molemmat ovat kahdeksanbittisiä noin yhden mageahertsin kellotaajuudella hyrrääviä suorittimia. Multiplekseri välittää kahdeksanbittistä väylää pitkin 16-bittisen osoitteen kahdessa kahdeksan bitin ryhmässä. SIDin kontrollerirekisterit sijaitsevat muistissa välillä 54272-55295 $D400-$D7FF VIC-piiri sijaitsee muistialueella 53248-54271 eli $D000-$D3FF

 

BASIC-knoppitietoutta sitä kaipaaville. 

C-64:n käyttöjärjestelmä pohjautuu Basic-kieleen, jolla myös konetta ohjelmoidaan. Sinänsä mielenkiintoista puuhaa ja saatiinhan kuusnepan Basicilla ihmeitä aikaan. Itse kun aloittelin tietokoneharrastukseni (eli siis kuusnepan kulta-aikana) oli ohjelmointi joka pojan ja tytön suosittua huvia. Jos kuusnelosta haluaa ohjelmoida tehokkaammin on turvauduttava konekieleen, jonka koodaamiseen avuksi tarvittiin ns. konekielimonitori, joka tietysti ajan hengen mukaan koodattiin itse tai naputeltiin valmiista listauksesta. Itse käytin silloin hyvällä menestyksellä Edmon nimistä konekielimonitoria, joka on ominaisuuksiltaan suhteellisen hyvä. Konekielimonitori on työkalu, jonka avulla pääsee ohjelmoimaan suoraan tietokoneen ydintä. Koko muistiavaruus on käytössä viimeistäkin bittiä myöten.

 

Oheessa pieni esimerkki C-64:n BASIC koodista:

10  REM LASKENTA OHJELMA
20  REM KYSYTÄÄN YLÄRAJA
30  PRINT "ANNA SUURIN LASKETTAVA LUKU:"
40  INPUT M
50  REM ALUKSI SUMMA ON NOLLA
60  S=0
70  REM SILMUKKA YHDESTÄ SUURIMPAAN LASKETTAVAAN LUKUUN
80  FOR I=1 TO M
90  S=S+I
100 NEXT I
110 REM TULOS ON VALMIS, TULOSTETAAN SE
120 PRINT S
130 END

 

Kuusnepa ja lisälelut. 

Commodore 64:n vakiomyyntipaketti sisälsi yleensä koneen lisäksi vähintään kasettiaseman, pari peliohjainta, jokunen peli ja mahdollisesti myös hyötyohjelmia. Muita 64:lle saatavia oheislaitteita oli mm: 5,25″ kalvolevyasema: (lerppuasema) Commodoren viralliset mallit 1541 ”leivänpaahdin” ja sirompi 1541-II, 1581-malli puolestaan on 3,5″ korppuasema. Kloonimallistoa edusti varsin näppärät Oceanic OC-118N ja KY-1000, joista etenkin tuo KY-1000 toimi lähes 1541:sten tasolla. Koneelle oli saatavissa myös matriisitulostin: mm. MPS-803, jokunen kloonikasettiasema, hiiri, tolkuttomasti erilaisia peliohjaimia ja muistaakseni ”valokynäkin” oli saatavilla ynnä piirtoalusta jne.

Kuusnepalle löytyy jopa graafinen käyttöliittymä: GEOS. Erilaisia monitoimimoduuleita löytyy myös monia. Tunnetuimpina mainittakoon Action Replay ja Final Cartridge. Tunnettu BASIC-laajennus taasen kantaa nimeä Simon’s BASIC. Resco 64:llä, joka tunnettiin myös nimellä Telelearning-64 Commodore 64:lle avautuivat BBS-systeemien maailma eli Resco on modeemi nepulille. GEOS käyttöön hyödyllinen lisä on muistilaajennus – 1764, joka laajensi 256 kilotavulla kuusnepan muistia, jota myytiin vuonna 1987 hintaan n. 1195mk. Eräänä harmittavimpana piirteenä näkisin reset kytkimen puutteen. Tämä oli ja on edelleenkin väkerrettävä itse koneeseen tai vaihtoehtoisesti harkita jonkin monitoimimoduulin ostoa. Resetointi on ensiarvoisen tärkeää jos halutaan vaikkapa peleille syöttää ”huijauskoodeja” POKEamalla. Näppärä harrastaja tinaa resetin alta aikayksikön ja periaatteessa homma on hyvinkin yksinkertaista.

 

Commodore 64:n Reset-kytkin: ”himoittua kansanperinnettä edistyneille”…


Toteutus kuten jo mainitsinkin on melkoisen yksinkertainen: Tarvittavat osat ovat: 1-napainen painokytkin ja hieman johtoa. Reset kytkimen voi juottaa suoraan C64:n piirilevyyn kiinni. Reset-signaali on Commodore 64 käyttäjänportin liuskassa numero 3 (kts.kuva) Se on yläpuolella kolmas liuska vasemmalta, kun konetta katsotaan takaapäin. Resetoitaessa reset-signaali yhdistetään koneen signaalimaahan. Sekin löytyy käyttäjänportista, esimerkiksi nastaan 1 on yhdistetty signaalimaa. Nasta 1 on ensimmäinen liuska yläpuolella vasemmalta lukien.

 



 

Pikainen silmäys peleihin.

Kotimaamme tunnetuimmat Commodore 64 peliohjelmoijat ovat eittämättä Stavros Fasoulas ja jo edesmennyt: Jukka Tapanimäki. Tapanimäki koodasi ensimmäisenä pelinään Octapolisin ja Fasoulas puolestaan Sanxionin. Molemmat pelit ammensivat vaikutteita Andrew Braybrookin Uridiumista. Fasoulaksen muita tunnettuja pelejä ovat hauska kuulan vierittely Quedex sekä avaruusräiskintä Delta, jonka Rob Hubbardin tuottama taustamusiikki on pysyvästi jäänyt mieleeni. Tapanimäen myöhemmät kuusnepapelit tottelevat nimiä: Netherworld ja Zamzara. Mielenkiintoinen kotimainen viritys on myös Tikkurilan mainospeli: Painterboy, jonka päätähtinä seikkailee wanhasta televisiomainoksesta tutut: Isä ja poika, jossa myös kajahtaa ne tuon ajan mainoksista tutut lauseet: ”Poika eipäs pelehditä.” Pelien koodaaminen oli 1980-luvulla pitkälti yksilösuoritus. Suurin osa tunnetuista pelikoodaajista tekivät pelinsä yksin mm: David Braben (Elitet), Andrew Braybrook (mm. Uridium ja Paradroid), Richard Garriot (Ultimat), sekä Geoff Grammond (mm. Revs, The Sentinel ja Stunt Car Racer). 1980-luvun loppuun mennessä tällaiset ”yksityisyrittäjät” alkoivat kuitenkin olla harvinaisia koska pelien koodaamiseen erikoistuneet ohjelmoijaryhmät alkoivat yleistyä.

 

Lisää teknopornoa eli C-64:n ”äänenluoja”: SID-piiri. 

6581 SID, 3 äänigeneraattoria, kussakin 9 oktaavia, 5 aaltomuotoa , ohjelmoitava ADSR (attack, delay, sustain, release) generaattori. SIDin toimintoja säätelee musitipaikat 54272-54296 eli 25-osoitetta. BASICissa ei ole erikseen ääniohjelmointikäskyjä, vaan ohjeet on annettava POKE-käskyillä. Kuulostaa hankalalta, mutta yllättävän paljon saatiin aikaiseksi kolmekanavaisella piirillä. Kuuluisimpia C-64 muusikkoja ovat eittämättä:Rob Hubbard, Martin Galway, Jonathan Dunn, Jeroen Tel/Maniacs of Noise, sekä YIP eli Jori Olkkonen. Mainitaan vielä suloisia rimputuksia säveltänyt Mike Alsop (Gyroscope, Wizardry)

Uudempi SID-piiri eli malli: 8580 julkaistiin vuonna 1985 ja se eroaa hieman alkuperäisestä 6581-piiristä. Väitetään, että 8580 soi puhtaammin, mutta vastaavasti sanotaan, että 8580 ei osaa toistaa 6581-piirissä olevan ”bugin” avulla toteutettua efektiä ollenkaan.

SID-musiikkia kuullaksesi tarvitset esimerkiksi SID Player ohjelman jonka löydät:
SidPlayerin viralliselta sivulta.

Parhaimmat paikat kalastaa SID musiikkia ovat:
High Voltage SID Collection – Valtaisa SID kokoelma
SID Find – Myöskin todella laaja arkisto

Nykyaikaistettuja versioita C64-pelimusiikista haaveilevat suunnatkoon selaimensa http://remix.kwed.org/ sivustolle, jossa on ladattavissa lukuisten legendaaristen C64-biisien modernisoituja remix-versioita. Suosittelen lämpimästi lataamaan Mahinae Supremacy-bändin loistavan The Great Gianna Sisters coverin!

Linkkejä:

C-64 Malliopas.
Commodore hintaopas.
Commodore 64:n kanssa alkuun.
Commodore-Foorumi