C=Foorumi

LainaaTervehdys!!

Terve terve!

LainaaPitkä aika on mennyt pelaillessa kaikenmaailman PS2 jne härveleitä, kunne tuli mieleen vanha kunnon Commodore 64!

Niin sitä pitää

LainaaVoisiko joku olla niin ystävällinen, että kertoisi, kuinka emulaattorit ja pelit saa toimimaan? Ja jos ohjeet saisi melko selkokielellä, koska en ole mikään virtuoosi tämän PC:n kanssa. Tarvitseeko jotain lisälaitteita jne?? Pc:n ohjainpadi on, voiko sitä esim. käyttää??

Kaiken saa toimimaan suhteellisen helposti. Ensimmäinen mitä tarvitset on tietysti emulaattori. Oletan että käytät jotain Windows-versiota niin kipaisepa hakemassa yksi erinomainen Commodore 64 emulaattori nimeltään VICE

Suuntaat selaimesi osoitteeseen:
ftp://ftp.funet.fi/pub/cbm/crossplatform/emulators/VICE/WinVICE-1.11.zip

Purat zip paketin vaikkapa hakemistoon: C-64...tjsp.
Seuraavaksi ennenkuin lähdet käynnistämään emulaattoria tarvitset tietysti niitä pelejä. Näitä on viljalti saatavissa pitkin poikin nettiä ja yksi hyvä kirjasto löytyy osoitteesta:
http://www.c64.com

Latailet näitä rom tiedostoja sitten koneellesi...sijoitat ne vaikkapa luomaasi hakemistoon C-64.

Seuraavaksi etenemme emulaattorin käynnistykseen:
klikkaile käyntiin sovellus x64.exe
Eteesi avautuu windows ikkunassa aito C-64 ruutu.
Suoritamme ensin muutaman asetuksien viilailun ennenkuin pääset pelaamaan.

1. Valitse Settings ja sieltä kohta Joystick settings. Näet edessäsi valikot Joystick in port #1 ja Joystick in port #2
valitse  alasvetovalikosta PC joystick 1 kumpaankin.
Nyt toimii oma pc:si peliohjain emulaattorin kera.

2. Valitse options kohta ja tarkista, että jokaisen seuraavan vaihtoehdon kohdalla on ruksi:
- video cache
- double size
- sound playback
- sid filters
- virtual device trap

Tärkeimmät alkutoimet on tehty. Sitten päästään itse asiaan eli testaamaan toimivuutta.
Valitse File -> Autostart disk/tape image ja valitse mieleisesi pelitiedosto ja klikkaa attach ja peli pitäisi lähteä käyntiin.

Tuolta löytyis muutamaa eri mallia:
http://sta.c64.org/x1541shop.html

Lainaa

Monilla on yksittäisiä kappaleita noista ja jotkut vaikuttavat keräävän sitä sun tätä, eikä välttämättä oikein selkeää punaista lankaa ole.
Itseäni ei sellainen päämäärättömyys oikein miellytä.

Minä tunnustaudun välittömästi olevani päämäärätön keräilijä. Noita vekotuksia kun on siunaantunut jos jonkinlaisia on vaikea keskittyä yhteen. En nyt kerää aivan mitä sattuu muttei ole kyllä mitään tiettyä päämäärää tai no on kyllä Commodore 64. Mulla on haaveena omistaa alkuperäisenä ne kaikki lukuisat lapsuuden C-64 pelit joiden parissa vierähti tunti jos toinenkin. Osahan oli näitä "Turbo Tape - sarjan" koosteita ja niistä legendaarisimpia haalin kokoelmiini. Eliten Games sarjaa ja saman henkisiä kilpailijoiden tuotteita olen jokusen haalinut ja ehkäpä eräänlaiseksi tavoitteeksi voi tuotakin sanoa tai sanotaanko välitavoitteeksi.
Listalla on paljon helmiä...itselläni tuosta "Games saagasta" on Winter Games, Summer Games, California Games ja The Games: Winter Edition. Näinollen virallisesta Games sarjasta puuttuvat Summer Games 2, World Games ja The Games: Summer Edition. Kilpailijoiden tuotoksista löytyy Summer Olympiad ja Winter Olympiad 88...Liuta vastaavia sitten puuttuu kuten Western Games, Aussie Games, Alternative World Games etc.

Lainaa
Lucasilta haluaisin vielä noita muutamia eri versioita.
Tolkienia puuttuu sellainen parikymmentä olennaista tapausta, joista yksi "mahdoton".

Ja mikäs tämä mahdoton onkaan nimeltään?

LainaaLarry 7 on sarjan paras. Kakkosessa on toiseksi mielenkiintoisin juoni; siinähän ollaan myös laivalla alkupuolella ja siitä varmaan seiskan idea poimittiin.

Oletettavasti.

LainaaYkkönen on legendaarinen sinällään.

Juu ja etnekin se alkuperäinen EGA-versio. Tulihan tuostakin se VGA mutten ole koskaan nähnyt kuin kuvaruutukaappauksia.

Lainaa
Kolmosen lopun Sierran työpajassa vierailu on hauska (seinillä jotain King's Quest -kulisseja ), vaikken siitä paljon muista.

Niinpäs muuten olikin...Olikos se heti sen "lentelyjutskan jälkeen"?

LainaaFanituotokset eivät oikein sytytä, koska ne eivätt ole virallisia
eikä niillä tietty ole lisenssiä.
Niitä ei tietenkään pitäisi listata samassa yhteydessä kuin aitoja tapauksia, kuten jotkut sitet tekevät.
Esim. Tolkien games -sitella, vaikka siellä saakin eri tavoin noita listattua, pelit ovat kuitenkin esitetty periaatteessa "samalla viivalla".

Riippuu siitä mistä pelistä tuo fanituotos on. Ihan kaikkea ei pitäisi mennä sorkkimaan, mutta osa fanivirityksistä on ok. Esim joitakin Spectrumin pelejä on nyt ollut hienoa nähdä uudelleen heräteltyinä. Klass'99 on erinomainen kopio alkuperäisestä C-64 ja Speccy hitistä Skool Daze vai oliko se nimi School Daze anyway...asiallinen tuotos mielestäni.

Pälähti muuten mieleen tuo suomalainen seikkailupeli...Muukalaisten Yö...kyseessähän taisi olla ihan aito suomi-peli eikä mikään käännösversio? Tuokin voisi olla ihan mielenkiintoista saada kokoelmiin.

Lainaa

No niin, nyt päästiin aiheeseeni.
Muutama linkki näin alkuun aiheeseen liittyen;
olet ehkä vieraillutkin?

Juu olen vieraillut ja ei voi kuin nostaa hattua tuollaiselle kokoelmalle.

Lainaa
Sain kerättyä Lucasin seikkailupelit väliltä
Labyrinth -> The Dig; vuosi siihen meni.
Eri versioita toki vielä puuttuu, kuten Maniac Mansion ensijulkaisu ja CD-versioita.

Mulla suurin osa on noita Sold Out etc. halpisversioita.

LainaaSierralta nykyään minuakin viehättää eniten King's Questit,
sillä fantasia kiinnostaa. Ja olisi jo aiemminkin kiehtonut,
kymmenisen vuotta sitten, en vain päässyt ikinä KQ:ihin käsiksi
Nyt olen kuitenkin ottanut siinä takaisin:

Tässäkin pätee mielestäni sääntö: Alkupään pelit ovat parhaimpia...

Lainaa
Police Questeista ykkönen oli ensimmäinen
seikkailupeli mitä olen pelannut.

Ykkönen on kyllä aikas helmi. Harmittava oli ainoastaan se hankalahko autolla pärtsäily joka onneksi korjattiin kakkoseen.

LainaaQuest for Gloryjakaan en valitettavasti päässyt
aikoinaan pelaamaan, enkä vieläkään ole kerennyt
niihin perehtymään.

Väliin on ne minultakin jäänyt, mutta ehkäpä joskus...ehkäpä joskus...

LainaaGold Rush! on myös tyylikäs tapaus.

Jep näin on!

Lainaa
Viimeisimpänä seikkailupeleistä olen tutustunut Kyrandiaan;
kaksi viikkoa sitten Hyvältä vaikuttaa. Itseasiassa sarjan alkuperäinen nimihän on Fables & Fiends, mikä myöhemmin poistettiin ja muutettiin.
Legend of Kyrandia ja Hand of Fate löytyvät hyllystä.

No sitä olenkin aina ihmetellyt miksi tuo Fables & Fiends lukee Hand of Fate - paketin kannessa. Selvisipä tämäkin. HOF on kyllä erinomainen teos. Erinomainen idea lyödä naishahmo päähenkilöksi. Peli on kohtuullisen hauska ja taidokkaasti työstetty graafisesti.

LainaaNäistä kyllä riittäisi puhetta.

Juu näin on. Mainittakoon, että The Dig on peli joka on aika tarkkaan päässyt livahtamaan ohitseni. Eikä näin jälkeenpäin ole edes vastaan käytettyjen markkinoilta tullut.
Paljon on näitä väliin jääneitä pelejä etenkin Space Quest ja Police Quest sarjoista. Kolmannen Space Questin kanssa juutuin johonkin älyttömään kohtaan josta en päässyt sitten eteenpäin enkä vaivautunut jatkamaan peliä eteenpäin.

Larry-sarjasta viitonen on minulla itselläni, mutten ole sitä koskaan mitenkään aktiivisesti pelannut. Larry menetti mielestäni paljon otteestaan kun kuvioissa oli mukana tämä Patti-naikkonen

Larryhan on luusereitten ykköshahmo eikä mun mielestä sovi, että se yhdenkään naisen kanssa elää sulassa sovussa ja harmoniassa.
Kolmonen oli omalla tavallaan hauska, muttei koskaan yltänyt kakkosen tasolle johon noita Larryja tuli pitkään verrattua. Vasta seiska tuli ja räjäytti potin.
Harmi vain, että Larry-sarja hyytyi sitten seiskaan eikä mitään äijästä ole enää kuulunut.

Kinq's Questeissa näkyy einomaisesti naisen käden jälki. Varsin onnistunut sarja...Eikös tuosta ykkösestä ole jonkinlainen harrastajan tekemä uusittu versio olemassa?

Hienoahan nuo legendat olisi kaikki omistaa vaan näistä osaa saa jälestää kissojen ja koirien kanssa.

Iskevä otsikko on kaiken ydin...Pelasin tuossa juuri kuusnepalla legendaarista Maniac Mansionia. Tuosta on jo vuosia kun viimeksi tuota peliä pelasin. Yllätyin positiivisesti tunteesta kuinka uskomattoman hauskaa oli jälleen tuon pelin parissa. Siinä heräsi hetkittäin uinahtamaan päässyt kiinnostukseni adventure-pelejä kohtaan.
Mieleen hiipi muistikuvia liudasta mahtavia Maniac Mansion - henkisiä ja toki myös muitakin adventure-pelejä vuosien varrelta.

Sen verran muistini on hämärtynyt, että hyvinkin saattaa muutama tovi vierähtää ennenkuin tuon Mansionin ratkaisen... Ikäisekseen peli on edelleen loistava. Pelin käyttöliittymän (tuskin sitä sillä nimellä muinoin kutsuttiin) suunnittelija ansaitsisi mielestäni kultaa ja kunniaa...enkä epäile hetkeäkään ettei hän sitä saanut.  

Entinen Lucasfilm Games nykyinen Lucas Arts osasi seikkailupelien koodaamisen salat:
Zak McKracken and the Alien Mindbenders, Day Of The Tentacle, The Secret of Monkey Island , Monkey Island 2: LeChuck's Revenge, Indiana Jones and The Last Crusade: The Adventure Game ja Indiana Jones and The Fate of Atlantis.

Liuta pelejä jotka varmasti ansaitsevat tittelin Klassikko isolla K:lla!?

Yksin ei LucasArtsin tarvinnut markkinoita yrittää haalia...olihan niitä muitakin onnen kokeilijoita. Sierra...kuka voisi olla tuntematta Sierraa?

Toisin kuin Lucasin pelit en aina aivan täysillä lämmennyt Sierran peleille. Osa sarjoista oli ja on edelleen loistavia...
Itseäni on eniten viehättänyt King's Quest - sarjan pelit. Police Quest - sarjankin olen alkupäästä tahinut läpi mutta jotenkin ne eivät yllä samalla tasolle King's Questien kanssa. Larry-sarja taasen on aivan omaa luokkaansa. Omat suosikkini 2,1 ja 7 tässä järjestyksessä.

Ja ne muut...Eihän näitä kaikkia hyviä jaksa edes listata...niitä on aivan liikaa...
Westwoodin Kyrandia - trilogia, Freddy Pharkas, Legendin loistavat tekstiseikkailupelit, Temple Of Apshai Trilogy, 3 Skulls of Toltecs , Adventures of Robin Hood, Adventures of Willy Beamish, Beneath a Steel Sky , Cruise for a Corpse , Discworld 2: Mortality Bytes , Flight of The Amazon Queen
+ paljon paljon muita.

Mikä tässä sitten viehättää...en tiedä. Toisaalta voisin kiteyttää asian siten, että: Hyvä seikkailupeli on kuin hyvin kirjoitettu kirja...eepos jota ei malta laskea käsistään ennenkuin se viimeinen sivu avautuu eteen.

Näiden parissa saa hyvinkin vierähtämään tunnin jos toisenkin. Hyvin toteutettu seikkailupeli on mielestäni sellainen jossa on vapaus tehdä asioita haluamassaan järjestyksessä ilman, että kaikki on tehtävä täsmälleen ennalta määrätyssä järjestyksessä ja ennalta määrätyn ajan puitteissa.
Hyvä seikkailupeli etenee lähes omalla painollaan sisältäen liudan ongelmia joista ei kuitenkaan selviä aivan olan kohautuksella, muttei kuitenkaan tyyliin: "Vedä vipua, käännä kytkintä, lintu lentää kilometrin ylöspäin josta se putoaa pataasi, kumauta lintua maagisella paistinpannullasi jolloin lintu kertoo sinulle tarinan, kuuntele tarinan ja saat pennin, pennistä saat ajatuksen jne. jne" ongelmia.

Onneksi piakkoin on joulu edessä ja työstä hyvin ansaittu talviloma...loistavaa aikaa pelata jokin hyvin toteutettu seikkailupeli...eihän näille oikein muulloin tahdo aikaa olla

Joudut kelailemaan sinne kohtaan mistä peli alkaa. Jos et tiedä tarkkaa kohtaa kokeile ensin ladata se ensimmäinen peli oletettavasti se toinen on heti siinä perässä. Toinen vaihtoehto on pistää kasetti tavalliseen kasettisoittimeen ja kuulostella mistä kohtaa uusi peli alkaa. Alussa kuuluvaa latausääni erottuu muusta erittäin selvästi...otappa kuuntelulle kasetin alusta niin huomaat minkälaista ääntä alat etsikellä

Voi tietty olla että tulee jollain tietyllä näppäinyhdistelmällä tuota en juuri nyt muista tarkasti onko sitä vai ei. Oletko varma ettei kyseessä ole $

Eipä taida kuusnepan merkistöstä §-merkkiä löytyä

Lainaatuntuu, ettei tän foorumin kautta lähde YV:t.

Ongelman parissa tuli puuhasteltua tovi jos toinenkin. Kuvittelen löytäneeni ongelman ytimen ja tunkanneeni koodin kuosiin eli kokeilepas uudella sykkeellä josko toimisi ja jos ei niin huikkase tänne.

Lainaasamoin megadrivella kun pelailin ekaa kertaa NHL 95:sta tuntitolkulla.

Vastaavia kokemuksia Megadriven Elitserien oliko se nyt 1996. Pelasin tuota aivan järjettömiä määriä ja kyllä ranteissa tunsi pelanneensa. Virtua Fighter 2:n parissa ongelmat kohdistuivat sitten lähinnä peukaloon (joka lienee sivuunkirjoittaneella keskellä kämmentä)

Lainaa
Kuusnelosen ohjaimista mainittakoon ns."käsikranaatti" ohjain, jossa pieni metallitikku ohjaimena, sillä ei tarvinut kauaa pelejä tahkota kun oli jo sormet kipeenä. Tosin muistaakseni tämä käsikranaattiohjain taisi olla yksi kestävempiä ohjaimia kuusnelosella...

Juu Terminator oli kieltämättä mielenkiintoinen tapaus ja äärimmäisen kestävää tekoa Loistava ohjain esim: Hattrick-pelissä ja tykkäsin pelata sillä myös Microprose Soccer:a...

Oma lukunsa ovatkin sitten käsikonsoleiden "ohjailu". Voi ristus miten hankalaa monenkin konsolin "ohjaimella" on pelata. Itsellä ei ole kokemusta Nintendo DS tai Sonyn PSP:stä, mutta monesta muusta käsivimpaimesta. Original GameBoy lienee se legendaarisin hirvitys joka ei sitten oikein millään tahdo istua käpälään. Kyllähän sillä vähän aikaan pelailee, mutta pidemmät sessiot kyllä puuduttaa hanskat äkkiä. GB Color ja SP eivät kanssa millään tahdo istua käpälääni. Micro, vaikka pieni onkin sopii jostain kumman syystä allekirjoittaneelle hyvin. Alkuperäinen GBA on kyllä suht mukava kädessä vaan sitä ei sitten pirukaan pelaa ilman valaistusta, mutta näppituntumalta ansaitsee kiitosta. N-Gage niin alkuperäinen kuin QD menettelevät. Pidän itse enemmän alkuperäisestä versiosta kuin QD:stä.

LainaaVakavimmat krampit on aiheuttanut Nintendo Game Boy, se ensimmäinen.

Juu allekirjoitan tuon täysin. Kädet on kyllä kipeänä pitkän pelisession jälkeen. Koko boxi on aika hankalan mallinen.

Eli joikkareista, padeista etc.

Kuka tunnustaa teloneensa sormensa pelaten jollain tietyllä ohjaimella. Oma peukku ja milloin mikäkin nakki on ollut rikki erilaisten vänkien peliohjainten käytön jälkeen.

NES:n epäergonominen laattaohjain on varsinainen painajainen. Useamman tunnin pelisession jälkeen sormeet huutavat tuskaansa. Kummallisia virityksiä ja mokoman ohjaimen keksijän sietäisi hirttää...

Commodore 64:lle löytyy liuta ei niin ergonomisia joikkareita. Äskettäin tahin Quick Shot 2 turbon kera useampaa peliä ja tuolla juuttaalla on kummallinen taipumus hiertää etusormea. Tulitusnäppäimen muotoilu on jotenkin epäyhteensopiva nakkieni kanssa.
Oma "deluxe" mallini on aivan omaa luokkaansa. Siinä kyllä olisi tarjolla tikun päässäkin oleva tulitusnäppäin vaan jostain kumman syystä se ei ole koskaan toiminut (aikoinaan ostanut uutena eikä toiminut silloinkaan) Näppäränä kolvi jätkänä avasinkin sen ja katsastin liitokset vaan ei toimi ei...Kummallista
Muille palkintosijoille huonosti muotoiltujen kuusnepa ohjainten listalla pääsee omituinen lelumainen Cheetah Challenger. Itselläni tuollainen hetken oli vaan tiukassa taiston tuoksinnassa jäi kahva kännyyn.

Löytyyhän nepulille hyviäkin ohjaimia mm. TAC 2 ja Prof Competition-sarja.

Sega Megadriven ohjaimet taas aiheuttivat jos jonkinnäköistä siunaamista. Erikoinen muotoilu tukki pahimmillaan rannekanavat niin totaalisesti, että tiesi pellanneensa.

No muinoin ei juurikaan ergonomiaan panostettu tai jos panostettiin niin viritykset olivat niin kummallisia että oksat pois.

Tietysti olihan se eräänlainen palkinto sekin kun sormet verillä onnistui pelaamaan jonkin pelin lävitse. Tunne oli suorastaan käsin kosketeltava...kirjamellisesti.

No eipä ne ohjaimet kaikki vieläkään mitään huippuja ole. Jaappanin poijjila on ilmeisesti niin pienet kädet, että ohjaimet muovaillaan numeroa hieman liian pieneksi.

Onhan niitä hyviäkin ohjaimia paljon. Niin retro kuin nykykoneillekin löytyy monia mielenkiintoisia tekeleitä ja osalla ohjaimista on miellyttävää pelata. Harmi vain, että usein mukana tulevat perusohjaimet ovat sitä sun tätä ja paremmista saa maksaa sitä selvää rahaa.

Retrokoneiden kanssa taas on enemmän tuurista kiinni löytää hyvä ohjain. Enää kun noita ei kaupan hyllyiltä löydy saa parhaimmillaan ohjainta saalistaa kauankin.

Joo kyllä tuo vois hyvinkin olla Willy Beamish...se oli muuten vallan mainio peli.