C=Foorumi

Olis hienoo nähä pelejä tän foorumin käyttäjiltä naputeltuina tai kootaan tiimi ja naputellaan joku hieno Pirates tai Red Storm Rising tyyppinen geimi.

Eletään vuotta 1996 ja presidenttinä oleva Robert Matton kidnapataan pienen terroristiryhmän toimesta kesäkuun 6. päivä. Jäljelle jää kirje, audionauha ja kaksi lerppua pelattavaksi tiedostoineen.



Pelissä istutaan FBI tietokoneelle todisteiden kanssa ja selvitellään agenttien kautta mahdollisia syyllisiä iskuun. Ennen peliä kannattaa kuunnella mukana tuleva audiokasetti tarkasti ja analysoida sen sisältö. Kasetti sisältää paljon salaista ja koodattua tietoa morsetuksineen.



Epäilyistä on lista jota voi käydä lävitse ja tutkia heidän tiedostojaan. Kenttäagenteilta voi kysyä tietoa kyseisistä henkilöistä ja saada lisäinformaatiota liittyvätkö he terroristiryhmään vai ei. Tietojen saaminen omalle koneelle kestää aika kauan, joten on varauduttava useisiin tunteihin. Kun kaikki tieto on varmaa ja syylliset on löydetty voit lähettää vastauksesi suoraan pelin tekijälle Cosmille, joka analysoi vastauksesi ja antaa sinulle vastauksen oletko onnistunut tehtävässäsi. Tiettävästi tätä peliä ei ole ratkaistu.  Ääniä pelissä ei ole kuin nimeksi. Bullets valon vilkkuessa omalla ruudulla, kuuluu vaimea piipitys. Tiedostoista lerpuilta löytyy valokuvia, salattuja tiedostoja kryptauksineen jne jne. Idea on täydellinen, joskin pitkästyttävä niille, jotka kaipaavat äksöniä ja räiskettä, sitä tässä pelissä ei ole tippaakaan. Varoituksena sanottakoon, että osa kuvista on todella raakoja, siitä K-15.

Pelistä on hyvä sivusto jossa kannattaa käydä. Siellä on ratkaistua tietoa yllin kyllin mutta lopullista ratkaisua ei ole.

http://home.roadrunner.com/~scottlatman/thepresidentismissing/

ja

http://www.mobygames.com/game/president-is-missing/hints

Tietoa ei ole onko Cosmia edes enää olemassa, joku henkilö on kuulemma huhujen mukaan aivan vasta lähettänyt vastauksensa Cosmin arvioitavaksi, mutta ei ole saanut vastausta heiltä.

Arvostelu:
Grafiikka 4
Idea 10

Kulttielokuva maineen saanut Friday the 13th alkoi 80-luvun alussa ja se on jatkunut remake-töinä mm. viime vuoden versioon. Pelissä valitaan alussa hahmo, jolla seikkailet Crystal Laken maastossa. Pelin luonut peliyhtiö Domark toi pelin samana vuonna markkinoille, kun Friday sarjan neljäs Final Chapter ilmestyi. Alkukuva on lainattu melko tarkasti elokuvan alkutunnelmista.





Peli noudattaa tuttua brutaalia meininkiä jota splatter-genre vaatii. Tehtävänäsi on etsiä henkilö, jonka Jason Voorhees on kaapannut itselleen ja asettunut hänen ruumiiseensa. Sinänsä juonta pelissä ei ole vaan maastossa voi liikkua metsissä, hautausmaalla, kirkossa ja maatalossa melko vapaasti. Et tiedä kuka kavereistasi on Jason vaan sun pitää itse vahingoittamalla löytää kyseinen henkilö. Henkilö joka on Jason muuttuu aseella lyötäessä mustaksi. Sitten alkaa armoton kamppailu elämästä ja kuolemasta, joka käy sinun tai Jasonin eduks.

Aseita Jasonin nujertamiseksi on valikoimassa kirveitä, miekkoja/pesäpallomailoja, haravia, keihäitä, tikareita ja ristejä. Kaikkia keinoja on käytettävä hyväksi, jotta Jasonin nirri saadaan veke. Mitäpä sitä vielä kaipaisi tällaiseen kauhuklassikkoon? No tietysti hiuksia nostattava musiikki. Pelin alalaidassa on mittari, jossa hiukset nousevat pystyyn sitä mukaa miten peloissaan hahmosi on. Lisäefektinä peliin on liitetty karmiva ääni, joka pääsee ilmoille kun Jason tappaa jonkun kavereistasi. Kaverisi paikalle ilmestyy oikeaan alalaitaan hautamerkki ja siitäkin voit päätellä kuka Jason on ellet sitä aikasemmin ole jo huomannu. Jokaisen hahmon alussa sinulle annetaan bonustehtävä, jonka saat mikäli saat pidettyä kavereitasi hengissä, ennen kuin Jason niitannu heidät.





Musiikkia on laidasta laitaan ja ainakin minä tunnistin Piippolan vaarin, Toccata ja Fuuga D-mollin J.S. Bachilta. Musiikki luo lisää jännitystä ja sillä yritetään saada pelistä mielipuolinen. Tässä peli onnistuu mielestäni erittäin hyvin. Hullunkuriset musiikkivalinnat, sekä lähellä tapahtuvat tappamiset shokkikuvineen ovat pelin splatter-annoksen huippua. Pelin idea on hyvin yliampuva ja sitä ei tiettävästi voi pelata lävitse. Jokaisen Jasonin tapon jälkeen voit valita uuden hahmon ja aloittaa jälleen Jasonin jahtaamisen.



En suosittele peliä heikkohermoisille, eikä varsinkaan keskiyöllä pelattavaksi ennen nukkumaan menoa, mutta muuten kyllä. Ikärajoituksena sanottakoon, että en suosittele peliä alle 18-vuotiaille. Erikoista on myös pelilaatikon sisällä, kasetin tai lerpun ohella mukana tulevat tekoverta sisältävät kapselit, jotka voi ohimennen napata suuhun ja antaa valua ulos suusta pelin verisyyden lisäämiseksi  



Youtubesta pelivideota: http://www.youtube.com/watch?v=VPx2OTcatJ8

Arvostelu:
Grafiikka 8
Äänet 9
Idea 8
Verikapselit 9

Olet yksin vapauttamassa panttivangit, sinulle annetaan vain muutama lipas Uziin ja toivotetaan onnea, karttaa ei ole mutta etenet kuuden alueen läpi. Väistelet luoteja, kranaatteja, veitsiä, helikoptereita, partioveneitä ja panssarivaunuja. Tulivoimaa on siis vastassa yllin kyllin joten ei parane jäähä seisokelemaan mikäli meinaat selvitä hengissä ja mahdollisimman monen panttivangin kera.



Latauskuva on jo suuntaa antava ja kannattaa vetää liikkuvat taakse, baretti tiukasti päähän, kranaatit roikkumaan tetsariin ja mieli terävänä kuin kotkalla vuoren huipulla.

Alkuvalikossa voit valita ohjauksen jolla meinaat tulituspuolta hoidella, joko Neos-hiirellä tai perinteisellä ilotikulla eli joystickilla. Pelissä on kuusi tasoa, jotka kaikki täytyy selvittää mikäli aikoo vapauttaa kaikki panttivangit (panttivangit vapautetaan kahdessa viimeisessä tasossa). Peliä ohjaa energiamittarini, josta selviää kuinka paljon kestää vielä ottaa nahkaansa kuteja ennen kuin henki lähtee.



Pelissä löytää "maastosta" (kuvaruudun alalaidasta) erilaisia helpottavia hommeleita kuten energiaatuovan p-paketin (musta pallo), konekiväärin 9 sekunniksi, kasapanoksia sekä sinkoraketteja, joilla voi tuhota raskaampaa kalustoa joita alkuteksteissä mainitsin.





Välillä alalaitaan pölähtää iso mies joka ampuu jollain ysimillisellä kohti, kolmessa ensimmäisessä kentässä voit ampua mihin vain ampujaa ja kolmessa viimeisessä kentässä vain päähän. Ilmassa on kranaattia ja veistä tuhkatiheään ja niitä ampumalla saat liiveihin ylimääräsiä lippaita. Jokaisen kentän lopussa saat paikattua ittees ja haavoittuvaisuuspylväs alenee seuraavaan kenttään.

Peli on toteutettu todella hyvin ja tunnelma on intensiivinen, koko ajan pitää olla valppaana ja ampua melkein kaikkia liikkuvaa. Mukana on siviilejä kuten pikkupoikia jotka vaarattomasti hilppasevat ohi ruudun sekä sairaanhoitajia paareineen. Näitä ei kannata ampua, sillä ne nostavat haavoittuvaisuusmittaria ylemmäs ja vaikeuttavat tason läpipääsyä.

Joskus peli loppuu ennen aikojaan mutta sekin on hyväksyttävä:



Peli vaatii todella nopeaa toimintaa ja tarkkoja laukauksia, jotta kaikki tulee tuhotuksi. Hikisiä hetkiä riittää kuin urheilupelissä ikään. Pelattavaa on todella paljon. Ensimmäisen kentän läpipääseminen on erittäin vaikea. Toinen kenttä on helpompi. Kolmas on taas vaikea ja neljäs suhtkoht helppo. Viides on keskivaikea muttei ylivoimainen. Viimeinen kuudes taso on aivan sikavaikea, sillä kohteiden ja sotilaiden määrä on aivan überylivoimainen lähes seppuku jos japanilaisia termejä käytän.

Pelille julkaistiin jatko-osa Operation Thunderbolt, mutta se ei mielestäni saavuta yhtä uniikkia suosiota Wolfin kanssa. Jotkut tosin tykkäävät Thunderboltista, mutta se on makuasia.



Youtube: http://www.youtube.com/watch?v=94NSukbzwUQ&feature=PlayList&p=B334F1A505B09FBD&playnext_from=PL&playnext=1&index=66 Ensimmäinen läpipeluuosa

Arvostelu:
Grafiikka 9
Äänet 8
Idea 10

Englanti on sekaisin ja kuningasta ei ole oikein ole olemassa. Perillisiä on kyllä vaikka kuinka monta, mutta kenestä heistä olisi ottamaan tilanne haltuun. Eletään siis keskiaikaa. Olen yksi pyöreän pöydän ritareista. Muitakin on mukana mutta he eivät ole samaa porukkaa meikäläisen kans. Pitänee ilmeisesti valmistautua kivilingoin, ritarein, hevosin ja linnakein ja palauttaa järjestys.



Alkumusiikki on erinomainen ja täynnä salaperäisyyttä, tulee oikein mukava fiilis pelatessa tätä peliä. Peli sijoittuu saksien aikaan 1200-luvulle. Voit valita alussa hahmosi Wilfred of Ivanhoen, Cedric of Rotherwoodin, Geoffrey Longswordin tai Wolfric the Wildin välillä. Jokaisella heistä on erilaiset ominaisuudet taistelun, strategian ja moraalin suhteen. Ehkä Ivanhoe on hyvä valinta, mutta muilla pelaajilla jotkin ominaisuudet ovat jopa Ivanhoeta parempia.

Pelaaja heitetään aluksi kartalle, jossa hänen hahmonsa on mustana ritarina. Englannin maaperä on lohkottu omistusalueisiin. Meikähän hyökkää heti ensimmäiseen kohteeseen ja haen apua itse Robin Hoodilta. Miekkonen on oitis juonessa mukana.



Tarkoituksena on kukistaa kolme vihollista viimeiseen mieheen ja vallata koko Englanti oman hahmon nimiin. Peli on erittäin mukaansa tempaava. Kartalla liikutellaan omia joukkoja hyökkäämään ja puolustamaan, mitä milloinkin. Välillä käydään turnajaisissa, jossa ratkaistaan voittaja perinteisellä peitsitaistelulla.






Jossain vaiheessa kun alueita on vallattu on hyökättävä linnoihin ja pelastettava prinsessa turvaamaan alkavaa valtiokehitystä ajatellen. Tällöin pelissä alkaa olla jo hieman lopun aikeita ja on aika kohdata suurin armeijoin viimeinen kolmesta vastustajasta. Armeijaa, ritareita ja katapultteja kannattaa olla jo suurempi määrä, ellei näin ole niitä voi myös ostaa mikäli rahaa on.







Viimeisen vastustajan jälkeen on rauha palautettu ja Englanti on jälleen kuninkaan valtakunta. Ja sain tämän jälkeen puoli valtakuntaa vai miten se meni? Cinemaware on todella panostanut tähän peliin. Kaikki osa-alueet pelaaminen, grafiikka ja musiikki ovat huippuluokkaa. Pelin toteutus on erinomainen, vaikka välillä pelaaminen on puuduttavan oloista jatkuvien hyökkäämisten ja puolustamisien vuorottelelulla, jokin asia on, mikä pitää tämän pelin parissa useita tunteja. Kenties se on aikakausi joka kiinnostaa, kun miehet olivat ritareita ja naiset linnanneitoja sekä prinsessoja.



Pelin loppuvaiheesta läpipeluusta videota Youtubessa katsottavaksi: http://www.youtube.com/watch?v=68EsDhXw_DM

Arvostelu:
Grafiikka 10
Äänet 9
Idea 9

Peli alkaa versiosta riippuen (kasetti/lerppu) ensin turneella, jossa kohtaan nauha päässä huikean vaikeita vastustajia. Saa potkia hakata ja lyödä mielin määrin ja yläkulmassa numeroarvo kertoo kestävyyden. On hieman erikoista että kaveri ei lennä heti selälleen kuten aiemmassa Fistissä (The Way of The Exploding Fist).



Mätkinnän jälkeen päästään sitten varsinaiseen peliin ja seikkailuun. Tavoitteena on löytää sokkeloisesta Fist 2 maailmasta kahdeksan (8 kpl) salaista kääröä ja viedä ne temppeleihin, josta saan taikavoimia mm. puiden nurin potkimiseen, lisäenergiaa, ylisuurten rotkojen yli hyppäämiseen ja kiviesteiden nurin lyömiseen. Tehtävä on erittäin haastava, mutta eipä hätiämitiä. Ohessa voi pätkiä turpaan lähes 50 vihollista (viisaat sanovat että vihollinen ei ole ihminen hehe, sarkastinen huomautus). Tappeluarsenaaliin kuuluvat hyppypotkut, vartalopotkut, iskut herkimpiin alueisiin ja paras niitti ehottomasti: kierrepotku, joka osuu lähes 120% mahdollisuudella vastustajaan ajoitettuna. Ai niin osaanhan minä vielä volttejakin etteen ja taakke, jotta voin paeta jos energia on vähissä. Energiakäärö rullautuu takaisin päin jos iskua lättyyn alkaa ilmetä liiemmin. Tappelun jälkeen käärö taas avautuu. Käärö avautuu maksimiin kun kaikki salaiset kääröt on löydetty ja viety oikeisiin temppeleihin aktivoitaviksi.






Kun kääröt on aktivoitu (kuten yllä) ne muuttuvat valkoisista punaisiksi. Tämän jälkeen on parasta etsiytyä tulivuoren lähelle ja sitte hypättävä sinne riemua hihkuen. Matkalla tapaan pari mukavaa vihollista, jotka aikovat mätkiä minut siniseksi. Kaksi viimeistä sotalordia ovat vielä vastassani ja heillä on vilkkuvat maskit, vau! Mätkin vielä heitäkin naamatauluun niin että veri lentää (huom! ei niinkuin Mortal Kombatissa). Lopuksi olen saavuttanut valaistuksen, nirvanan. Olen universumin paras taistelija ja The Way of Exploding Fist on pelattu läpi.





Peli on mukaansa tempaava heti alusta lähtien varsinkin kun oppii vihollisten liikkeet, ne toistavat jokseenkin samaa kuviota, mutta heikeläiset oppivat jos toistat jotain tiettyä kaavaa. Torjunnat ovat kohtalaisia, mutta eihän Fist 2:n tarkoitus olekaan olla mikään älytön mättöpeli kuten muut tappelupelit. Tappelemistä on aina silloin tällöin, pääosa ajasta menee sokkeloissa ja kääröjen etsimisessä ja aktivoimisessa. Peli saattaa jostakin henkilöstä tuntua loputtomalta edestakaisin kuljeksimiselta, mutta kaikella on tarkoitus. Peli etenee jouhevasti ja kartta kehittyy pelaajan mielessä, mistä pitää kulkea ja mitä varoa. Vihollisten lisäksi pelaaja kohtaa viidakkokissoja, vuolaita jokia, ninjoja jotka ilmestyvät maan alta heittotähtineen jne. Pelaamista riittää moneksi illaksi. Youtubesta voi katsoa läpipelaamisen yhdeksässä osassa. Onnistunut veto Melbourne Houselta ja tätä peliä on hiottu loppuun asti. KIAI!!!

Youtube: http://www.youtube.com/watch?v=A8zovoI3EHI Linkki ensimmäiseen osaan läpipeluusta

Arvostelu:
Grafiikka 9
Idea:10
Äänet:8

Noniin luet ensimmäistä arvosteluani pelistä nimeltä Airborne Ranger. Pelin kehittäjänä on Microprose. Pelin latautuessa tulee nostalgiset fiilikset esiin. Jo pelin alkukuva kaiken edestään raivaavasta sotilaasta nostaa selässä karvat pystyyn. Alkuvalikossa voit valita pelaatko veteraanina, uutena sotilaana vai formatoitko itsellesi tehtävädisketin. Itse olen pelaillut tätä uutena rangerina emulaattorissa. Aikoinaan pidin pelissä rosteridiskettiä veteraanirangerina, kun omistin aidon Commodore-koneen.



Pelissä voit valita tehtävien joukosta monen tasoista tehtävää kuten tutkaaseman tuhoamista, koodikirjan varastamista, valokuvien ottamista jne. Tämän jälkeen valitset vaikeustason. Tehtävässä on vaikeustasoja 1-9 (1. helpoin ja 9. vaikein). Tehtävän yhteydessä saat lyhyen tiedonannon mitä tehtävässä pitää tehä. Tehtäviä on kolmea tyyppiä aavikko (desert), talvierämaa (arctic) ja viidakko (jungle).



Pelin latailessa voin valmistautua vetämään esiin Bowie-veitseni pöydälle ja vetämään varjostusviivat sekä värit kasvoilleni. Lataan lippaat M-16 kivääriini ja kiinnitän käsikranaatit tetsariin. Selkääni nakkaan vielä repun ensiaputarvikkeita ja kevyen singon. Alussa pitää tiputella lentokoneesta US-merkinnöin varustettuja ensiapulaukkuja. Viimeiseksi hyppään itse ja laskeudun pehmeän äänettömästi vallihautaan ryömimään.



Asetta ei piä alkaa näyttelemään saatikka ampumaan. Saat niskaas takuulla armeijan verran miehiä mikäli pelaat korkeammilla tasoilla. Helpoimmilla tasoilla ei sakkia tule liiemmin sotkemaan tilannetta. Kartasta voin seurata kohteitteni tuhoamispaikkoja sekä paikkaa missä voin lähteä lipettiin tehtävän suoritettuani. Pelissä on paljon kaikenlaista kuten miinakenttiä, avo- ja suljettuja bunkkereita, vallihautoja, piilopaikkoja, lentokenttiä, vesialueita ylitettäväksi yms. Bowie veitsi tainnuttaa viholliset äänettä.









Tehtävässä on aikaamittaava kello vasemmassa yläreunassa. Sitä kannattaa tsekkailla aina silloin tällöin. Pelissä voit asentaa myös aikapommeja jos tehtävä vaatii sellaista. Jaa se mulla jäikin laukusta poies, mites hitto mää pelaan tän tehtävän lävitse? Ratkaisun voi saada aikaiseksi kun saa edes jotain valmiiksi, ennen tehtävästä poistumista. Kutsun helikopterin paikalle ja tapan pari vihollista (niin joku viisashan on sanonu että vihollinen ei ole ihminen). Vihreä ranger muuttuu siniseksi oikealla laskeutumispaikalla. Sitten ilmestyvät tikkaat ja fanfaarit soivat. Pääsen kotiin ja on yhteenvedon aika. Ruudulle pongahtaa tilastot mitä sain aikaiseksi, montako konetta, bunkkeria tuhosin ja sotilasta kaatui jne. Jos sait tekstin Congratulations sait tehtävän lävitse, muussa tapauksessa joudut suorittamaan uudelleen tehtävän tai voit valita jonkin toisen.
Pelin tunnelma on erikoinen. Hiiveskelyn lomassa kuulee kaikenlaista ammunnasta räjähtelyyn. Peli asettaa pelaajan suoriutumaan tehtävästä omin neuvoin ja omalla ratkaisulla. Grafiikka on hyvälaatuista ja pelistä näkee, että siihen on panostettu. Etukansi pelistä lupaa jo taattua Microprose-laatua.



Pelistä on lukemattomia trainer-versioita. Ilman trainereitakin pärjää, kunhan suunnittelee reittiään alusta loppuun ja välttää sotilaat, bunkkerit, miinakentät jne. Todellinen ranger menee ilman trainereita, muuten pelistä jää pois paljon. Kannattaa katsoa myös oheinen Youtube-video.

http://www.youtube.com/watch?v=jI5qUTz07Q0

Arvostelu:
Kiinnostavuus 9
Grafiikka 8
Äänet 7

Synth Sample tuli mieleen jossa musa tehdään raiturimeiningillä

load-it kasettiasemasta olis hyvä saaha tietoo samal tavalla

VG lentokoneohjaimia, käyvät kuuslankun kanssa hyvin yhteen esim Afterburner pelin kanssa

Yhden kaverin tiedän joka oli virallinen testaaja Info-kaupassa, häneltä sai uusimmat tiedot peleistä.