Kirjoittaja Aihe: Peliarvostelu: Friday the 13th (K18)  (Luettu 1735 kertaa)

Poissa bloodycut

  • Pelifiilistelijä
  • Metusalem
  • *****
  • Viestejä: 125
  • Commodoreilua vuodesta -85
    • Profiili
Peliarvostelu: Friday the 13th (K18)
« : Toukokuu 10, 2010, 15:29 »
Kulttielokuva maineen saanut Friday the 13th alkoi 80-luvun alussa ja se on jatkunut remake-töinä mm. viime vuoden versioon. Pelissä valitaan alussa hahmo, jolla seikkailet Crystal Laken maastossa. Pelin luonut peliyhtiö Domark toi pelin samana vuonna markkinoille, kun Friday sarjan neljäs Final Chapter ilmestyi. Alkukuva on lainattu melko tarkasti elokuvan alkutunnelmista.





Peli noudattaa tuttua brutaalia meininkiä jota splatter-genre vaatii. Tehtävänäsi on etsiä henkilö, jonka Jason Voorhees on kaapannut itselleen ja asettunut hänen ruumiiseensa. Sinänsä juonta pelissä ei ole vaan maastossa voi liikkua metsissä, hautausmaalla, kirkossa ja maatalossa melko vapaasti. Et tiedä kuka kavereistasi on Jason vaan sun pitää itse vahingoittamalla löytää kyseinen henkilö. Henkilö joka on Jason muuttuu aseella lyötäessä mustaksi. Sitten alkaa armoton kamppailu elämästä ja kuolemasta, joka käy sinun tai Jasonin eduks.

Aseita Jasonin nujertamiseksi on valikoimassa kirveitä, miekkoja/pesäpallomailoja, haravia, keihäitä, tikareita ja ristejä. Kaikkia keinoja on käytettävä hyväksi, jotta Jasonin nirri saadaan veke. Mitäpä sitä vielä kaipaisi tällaiseen kauhuklassikkoon? No tietysti hiuksia nostattava musiikki. Pelin alalaidassa on mittari, jossa hiukset nousevat pystyyn sitä mukaa miten peloissaan hahmosi on. Lisäefektinä peliin on liitetty karmiva ääni, joka pääsee ilmoille kun Jason tappaa jonkun kavereistasi. Kaverisi paikalle ilmestyy oikeaan alalaitaan hautamerkki ja siitäkin voit päätellä kuka Jason on ellet sitä aikasemmin ole jo huomannu. Jokaisen hahmon alussa sinulle annetaan bonustehtävä, jonka saat mikäli saat pidettyä kavereitasi hengissä, ennen kuin Jason niitannu heidät.





Musiikkia on laidasta laitaan ja ainakin minä tunnistin Piippolan vaarin, Toccata ja Fuuga D-mollin J.S. Bachilta. Musiikki luo lisää jännitystä ja sillä yritetään saada pelistä mielipuolinen. Tässä peli onnistuu mielestäni erittäin hyvin. Hullunkuriset musiikkivalinnat, sekä lähellä tapahtuvat tappamiset shokkikuvineen ovat pelin splatter-annoksen huippua. Pelin idea on hyvin yliampuva ja sitä ei tiettävästi voi pelata lävitse. Jokaisen Jasonin tapon jälkeen voit valita uuden hahmon ja aloittaa jälleen Jasonin jahtaamisen.



En suosittele peliä heikkohermoisille, eikä varsinkaan keskiyöllä pelattavaksi ennen nukkumaan menoa, mutta muuten kyllä. Ikärajoituksena sanottakoon, että en suosittele peliä alle 18-vuotiaille. Erikoista on myös pelilaatikon sisällä, kasetin tai lerpun ohella mukana tulevat tekoverta sisältävät kapselit, jotka voi ohimennen napata suuhun ja antaa valua ulos suusta pelin verisyyden lisäämiseksi  ;D



Youtubesta pelivideota:


Arvostelu:
Grafiikka 8
Äänet 9
Idea 8
Verikapselit 9
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2010, 19:39 kirjoittanut admin »