Kirjoittaja Aihe: Peliarvostelu: Operation Wolf  (Luettu 1742 kertaa)

Poissa bloodycut

  • Pelifiilistelijä
  • Metusalem
  • *****
  • Viestejä: 125
  • Commodoreilua vuodesta -85
    • Profiili
Peliarvostelu: Operation Wolf
« : Huhtikuu 12, 2010, 00:01 »
Olet yksin vapauttamassa panttivangit, sinulle annetaan vain muutama lipas Uziin ja toivotetaan onnea, karttaa ei ole mutta etenet kuuden alueen läpi. Väistelet luoteja, kranaatteja, veitsiä, helikoptereita, partioveneitä ja panssarivaunuja. Tulivoimaa on siis vastassa yllin kyllin joten ei parane jäähä seisokelemaan mikäli meinaat selvitä hengissä ja mahdollisimman monen panttivangin kera.



Latauskuva on jo suuntaa antava ja kannattaa vetää liikkuvat taakse, baretti tiukasti päähän, kranaatit roikkumaan tetsariin ja mieli terävänä kuin kotkalla vuoren huipulla.

Alkuvalikossa voit valita ohjauksen jolla meinaat tulituspuolta hoidella, joko Neos-hiirellä tai perinteisellä ilotikulla eli joystickilla. Pelissä on kuusi tasoa, jotka kaikki täytyy selvittää mikäli aikoo vapauttaa kaikki panttivangit (panttivangit vapautetaan kahdessa viimeisessä tasossa). Peliä ohjaa energiamittarini, josta selviää kuinka paljon kestää vielä ottaa nahkaansa kuteja ennen kuin henki lähtee.



Pelissä löytää "maastosta" (kuvaruudun alalaidasta) erilaisia helpottavia hommeleita kuten energiaatuovan p-paketin (musta pallo), konekiväärin 9 sekunniksi, kasapanoksia sekä sinkoraketteja, joilla voi tuhota raskaampaa kalustoa joita alkuteksteissä mainitsin.





Välillä alalaitaan pölähtää iso mies joka ampuu jollain ysimillisellä kohti, kolmessa ensimmäisessä kentässä voit ampua mihin vain ampujaa ja kolmessa viimeisessä kentässä vain päähän. Ilmassa on kranaattia ja veistä tuhkatiheään ja niitä ampumalla saat liiveihin ylimääräsiä lippaita. Jokaisen kentän lopussa saat paikattua ittees ja haavoittuvaisuuspylväs alenee seuraavaan kenttään.

Peli on toteutettu todella hyvin ja tunnelma on intensiivinen, koko ajan pitää olla valppaana ja ampua melkein kaikkia liikkuvaa. Mukana on siviilejä kuten pikkupoikia jotka vaarattomasti hilppasevat ohi ruudun sekä sairaanhoitajia paareineen. Näitä ei kannata ampua, sillä ne nostavat haavoittuvaisuusmittaria ylemmäs ja vaikeuttavat tason läpipääsyä.

Joskus peli loppuu ennen aikojaan mutta sekin on hyväksyttävä:



Peli vaatii todella nopeaa toimintaa ja tarkkoja laukauksia, jotta kaikki tulee tuhotuksi. Hikisiä hetkiä riittää kuin urheilupelissä ikään. Pelattavaa on todella paljon. Ensimmäisen kentän läpipääseminen on erittäin vaikea. Toinen kenttä on helpompi. Kolmas on taas vaikea ja neljäs suhtkoht helppo. Viides on keskivaikea muttei ylivoimainen. Viimeinen kuudes taso on aivan sikavaikea, sillä kohteiden ja sotilaiden määrä on aivan überylivoimainen lähes seppuku jos japanilaisia termejä käytän.

Pelille julkaistiin jatko-osa Operation Thunderbolt, mutta se ei mielestäni saavuta yhtä uniikkia suosiota Wolfin kanssa. Jotkut tosin tykkäävät Thunderboltista, mutta se on makuasia.



Youtube:
Ensimmäinen läpipeluuosa

Arvostelu:
Grafiikka 9
Äänet 8
Idea 10

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2010, 19:40 kirjoittanut admin »