Kirjoittaja Aihe: Peliarvostelu: Fist 2 - The Legend Continues  (Luettu 1935 kertaa)

Poissa bloodycut

  • Pelifiilistelijä
  • Metusalem
  • *****
  • Viestejä: 125
  • Commodoreilua vuodesta -85
    • Profiili
Peliarvostelu: Fist 2 - The Legend Continues
« : Maaliskuu 15, 2010, 00:52 »
Peli alkaa versiosta riippuen (kasetti/lerppu) ensin turneella, jossa kohtaan nauha päässä huikean vaikeita vastustajia. Saa potkia hakata ja lyödä mielin määrin ja yläkulmassa numeroarvo kertoo kestävyyden. On hieman erikoista että kaveri ei lennä heti selälleen kuten aiemmassa Fistissä (The Way of The Exploding Fist).



Mätkinnän jälkeen päästään sitten varsinaiseen peliin ja seikkailuun. Tavoitteena on löytää sokkeloisesta Fist 2 maailmasta kahdeksan (8 kpl) salaista kääröä ja viedä ne temppeleihin, josta saan taikavoimia mm. puiden nurin potkimiseen, lisäenergiaa, ylisuurten rotkojen yli hyppäämiseen ja kiviesteiden nurin lyömiseen. Tehtävä on erittäin haastava, mutta eipä hätiämitiä. Ohessa voi pätkiä turpaan lähes 50 vihollista (viisaat sanovat että vihollinen ei ole ihminen hehe, sarkastinen huomautus). Tappeluarsenaaliin kuuluvat hyppypotkut, vartalopotkut, iskut herkimpiin alueisiin ja paras niitti ehottomasti: kierrepotku, joka osuu lähes 120% mahdollisuudella vastustajaan ajoitettuna. Ai niin osaanhan minä vielä volttejakin etteen ja taakke, jotta voin paeta jos energia on vähissä. Energiakäärö rullautuu takaisin päin jos iskua lättyyn alkaa ilmetä liiemmin. Tappelun jälkeen käärö taas avautuu. Käärö avautuu maksimiin kun kaikki salaiset kääröt on löydetty ja viety oikeisiin temppeleihin aktivoitaviksi.






Kun kääröt on aktivoitu (kuten yllä) ne muuttuvat valkoisista punaisiksi. Tämän jälkeen on parasta etsiytyä tulivuoren lähelle ja sitte hypättävä sinne riemua hihkuen. Matkalla tapaan pari mukavaa vihollista, jotka aikovat mätkiä minut siniseksi. Kaksi viimeistä sotalordia ovat vielä vastassani ja heillä on vilkkuvat maskit, vau! Mätkin vielä heitäkin naamatauluun niin että veri lentää (huom! ei niinkuin Mortal Kombatissa). Lopuksi olen saavuttanut valaistuksen, nirvanan. Olen universumin paras taistelija ja The Way of Exploding Fist on pelattu läpi.





Peli on mukaansa tempaava heti alusta lähtien varsinkin kun oppii vihollisten liikkeet, ne toistavat jokseenkin samaa kuviota, mutta heikeläiset oppivat jos toistat jotain tiettyä kaavaa. Torjunnat ovat kohtalaisia, mutta eihän Fist 2:n tarkoitus olekaan olla mikään älytön mättöpeli kuten muut tappelupelit. Tappelemistä on aina silloin tällöin, pääosa ajasta menee sokkeloissa ja kääröjen etsimisessä ja aktivoimisessa. Peli saattaa jostakin henkilöstä tuntua loputtomalta edestakaisin kuljeksimiselta, mutta kaikella on tarkoitus. Peli etenee jouhevasti ja kartta kehittyy pelaajan mielessä, mistä pitää kulkea ja mitä varoa. Vihollisten lisäksi pelaaja kohtaa viidakkokissoja, vuolaita jokia, ninjoja jotka ilmestyvät maan alta heittotähtineen jne. Pelaamista riittää moneksi illaksi. Youtubesta voi katsoa läpipelaamisen yhdeksässä osassa. Onnistunut veto Melbourne Houselta ja tätä peliä on hiottu loppuun asti. KIAI!!!

Youtube:
Linkki ensimmäiseen osaan läpipeluusta

Arvostelu:
Grafiikka 9
Idea:10
Äänet:8
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2010, 00:56 kirjoittanut bloodycut »