C=Foorumi

Tällä viikolla pelikokoelma karttui seuraavilla nimikkeillä: http://imageshack.us/photo/my-images/267/20130517121955.jpg/

BC's Quest For Tires ja Grog's Revenge ovat tuttuja pelejä vuosien takaa, jolloin omistin ne turbokaseteilla. Nyt nämä löytyivät halvalla ja hauskaa viihdettä ovat edelleen.

Elite Hit Pak sisältää neljä peliä: Airwolf, Bomb Jack, Commando ja Frank Bruno's Boxing.

Airwolf on itselle uusi tuttavuus, mutta tutustumisen arvoiselta vaikuttaa kuitenkin. Peli muistuttaa hieman toisessa topicissa mainitsemaani Endlessiä. Bomb Jack ja Commando ovat varmasti suurimmalle osalle kuusnelosella pelanneille tuttuja legendoja. Varsinkin Commandoa tuli pelattua aika paljon. Musiikit ovat myös ihan niitä legendaarisimpia kuusneloslurituksia. Frank Bruno's Boxing vaikutti myös hauskalta. Uusi tuttavuus siis tämäkin.

Football Manager 2 tuli ostettua, koska ykkösosa oli aikanaan yksi suosikeistani. Kakkonen vaikuttaa paljon monipuolisemmalta, joten tänä viikonloppuna on tähänkin perehdyttävä paremmin.

LainaaListallasi oli paljon loistavia pelejä, joiden parissa on vierähtänyt itsellänikin tunti jos toinenkin ja palautit muutaman mieleen joita ei olekaan hetkiin tullut pelattua. Street Hassle on yksi niistä. Onpahan taas viikonlopuksi ohjelmaa kun kaivaa näitä levyjen kätköistä. Samalla mieleen juohtui Street Hassle-henkinen Target: Renegade...

Ekan kerran kun Street Hasslen kaverilla aikoinaan näin niin nauroin vedet silmissä pelin koomisen toteutuksen vuoksi. Kaikenlaisia ideoita siihen aikaan peleihin laitettiinkin. Jollakin pelin suunnittelijoista saattoi olla huonot välit isovanhempiinsa ja gorilla kammo...? Kenties, heh heh. Pelissä oli hyvä ohjattavuus ja joka kenttään vaihtuvat liikkeet toivat mukavasti vaihtelua. Tämä peli käynnistyy aina jossain vaiheessa kun nepan olohuoneeseen virittelen.

LainaaTarget: Renegadea tuli jauhettua aikoinaan aivan älyttömässä määrin ja se on edelleenkin yksi niistä harvoista peleistä jonka pystyn heittämään joka kerta ensimmäisellä yrityksellä läpi vaikka edellisesta sessiosta olisi vuosikausia aikaa, kun jälkeenpäin kriittisellä silmällä tarkastelee niin onhan se itseään toistava ja muutenkin lineaarinen mutta siitä huolimatta kuusnelosen mätkintäpelien parhaimmistoa. Ei viitsi edes kiusata itseään miettimällä minkälainen käännös Street Fighter 2 olisi ollut jos se olisi päätynyt samaisen revohkan käsiin.

Renuri oli myös itselle niitä parhaimpia tappelupelejä ja läpipeluukin onnistuu vielä melko helposti. Kumpa tähän olisi saanut vielä samanaikaisen kaksinpelin kuten Double Dragonissa. Tosin sitten olisi saanut olla myös lisää vastustajia, ettei homma menisi liiankin helpoksi. Valikko- ja pelitilannemusiikit ovat myös yksiä suurimpia suosikkejani.

En ehtinyt peliä tänä viikonloppuna testaamaan, mutta ohjeen mukaan asetta pitäisi pystyä vaihtamaan CTRL-painikkeesta. Muistan itsekin aikanaan, kun tuli tuskailtua jonkun aikaa, että mistä se ase vaihdettiin. Noh, siinä kopioversiossa oli sentään traineri mukana, mutta nyt pitäisi pärjätä ilman. Pitää koettaa testata alkuviikosta miten pitkälle tuossa pötkii. Musiikit ovat Deathwish 3:ssa mielestäni ihan kuusnepapelien parhaimmistoa. Tämä peli oli aikoinaan Street Hasslen ohella sellainen, jonka koominen väkivalta sai naurut jos toisetkin aikaan. Esim. konekiväärillä tylytetty mummo, pitämällä nappia pohjassa sen aikaa että mummo raasu on kulkeutunut ruudun toiseen laitaan saakka. Nämä pelit olivat tavallaan niitä sen ajan grand theft autoja. Joidenkin kaverien vanhemmat eivät oikein tykänneet. 

Deathwish 3 saapui tänään perille.
http://imageshack.us/photo/my-images/59/20130503130849.jpg/

Hienoa että muutkin kokevat vähän syvempiä fiiliksiä pelatessaan ja etenkin silloin lapsena/nuorena niitä tuli koettua enemmän. Olen miettinyt mikä saa itseni vieläkin innostumaan kuusnelosesta ja amigasta niin paljon. Ja miksi ne muistot pelaamisesta ovat niin kovin rakkaita. Luulen että suurin syy on ollut pelaamisen ja pelimaailmojen tarjoama vastapaino koulukiusaamiselle silloin aikoinaan. Pelit tarjosivat loistavaa todellisuuspakoa ja pelatessa ei ehtinyt murheita miettimään. Oli minulla pari kaveriakin, jotka innostuivat myös pelaamisesta sen jälkeen kun he kävivät luonani "nepailemassa". Toinen syy on varmaan pelifiiliksen jakaminen kaverin kanssa. Yksi luokkakaveri joka silloin innostui kuusnelosella pelaamisesta on keräillyt vanhoja koneita ja pelejä vielä nykyäänkin ja muutamia vuosia sitten kokoonnuimme tasaisin väliajoin pelaamaan kuusnelosella ja muistelemaan menneitä. Eikä tämä retrokipinä suostu kuolemaan, luultavasti koskaan.

Omalla kohdalla pelimaailmoihin uppoutuminen tapahtui voimakkaammin amigapeleissä kuin nepalla, johtuen varmaan myös siitä että tarve todellisuuspaolle oli vuosien 92-94 aikaan voimakkaimmillaan, jolloin pelasin lähinnä amigalla. Tarkoitan tässä nyt pelejä kuten Wing Commander, Dune ja Monkey Island 1 & 2. Muistan miten Wing Commanderin maailma tuntui niin elävältä ja tunnelmalliselta. Ei haitannut vaikka peli nyki perus A500:lla aivan törkeästi. Silloin ei ollut kokemusta paremmastakaan, joten se ei menoa haitannut ollenkaan. Koetin tehtävien aikana pitää siipimieheni hengissä ja jos siipimies kuoli, niin aiempi tallennus oli pakko ladata, vaikka tehtävä olisi muuten onnistunut. Pelaajana tunsi olevansa yksi piloteista ja pelissä oli vahva tunnelma, joka piti otteessaan.

Nykyään on tosiaan joitakin upeita uudempia pelejä joiden pariin jää kunnolla koukkuun ja jotka etäisesti muistuttavat sitä syventymisen maailmaa joka itsellä oli. Niistä en enää kehtaa kirjoittaa tähän kun meni jo paljon ohi alkuperäisen aiheen, mutta tuo fmaticin kirjoitus herätti ajatuksia, joita piti laittaa "vastaukseksi".

Listaanpa omat c64 pelisuosikitkin, ettei ole pelkkää offtopic asiaa. Pelit eivät ole välttämättä parhausjärjestyksessä, koska joidenkin kanssa on mahdotonta tehdä eroja. Yhtä parasta on aivan mahdoton sanoa, mutta tässä oma top 10:

Pirates!
Street Hassle
Wizball
Barbarian
American Icehockey
Bruce Lee
Barry McGuigan's Boxing
Target Renegade
Maniac Mansion
Paperboy

Olet ihan oikeassa että pc:llä saa musaa tehtyä helpommalla. Itseäni vain harmitti että ei tullut aikoinaan edes testattua musiikin tekemistä amigalla. Se oli sitä aikaa kun pc miehetkin kadehtivat amigan äänipiiriä. 

Heh, arvasin että joku tähän vielä puuttuu. Olen tosiaan koettanut näitä tracker ohjelmia pc:llä jo 90-luvun puolivälissä, mutta olisihan se hienoa vääntää musiikkia ihan amigalla, jossa oli aikalaisiinsa verrattuna huippuluokan äänet. Ihan vain mielenkiinnosta pitäisi sitä joskus testata. Varmasti saisin omalla A500:llakin jotain aikaiseksi kuin olisi vain ne ohjelmat ym. tarpeelliset lisukkeet. Joku kerta kun saisi sen A1200:n hommattua, niin tulisi ehkä samalla innolla tutustuttua paremmin tähän musiikin tekemiseenkin. Nimenomaan amigalla.

Tässä oma C64 kokoelma. Kuvassa 1541 levari, Load-it kassuasema ja vanha kunnon nepa. Alkuperäiset pelit myös kuvaan väriä tuomaan.
http://imageshack.us/photo/my-images/546/20130424183658.jpg/

Muistan lapsena erään automatkan, jolloin isä kysyi haluaisinko tietokoneen. Olin varmaan 8-9 vuotias ja näin ollen elettiin joko vuotta 1987 tai 1988. Tarkkaan en enää muista. Vastasin isälle että en halua. En tiennyt mikä se tietokone on ja mitä sellaisella edes tekisin. Noh, muutama päivä tästä ja koulusta kotiin tullessani olohuoneen television edessä oli harmaa muovinen laatikko mustilla näppäimillä. Vieressä kasettiasema ja musta joystick punaisella napilla (Arcade ohjain). Yksi kasettikin oli, jossa luki endless. Jostakin ihmeestä mielenkiinto laitetta kohtaan heräsi ja soitin isälle töihin kysyäkseni miten tuo endless ladattaisiin. Shift ja Runstop isä kertoi ja sitten vain testaamaan. Pelaaminen iski kuin miljoona volttia, näin kliseisesti ilmaistuna. Soitin isälle uudestaan ja hän lupasi tuoda työkaveriltaan lisää pelejä lainaan. Nämä pelit sain lopulta pitää omana. Joukossa olivat ainakin: Magnificent Seven kokoelma, Combat School, Flying Shark, Ace 2 ja Action Hits kokoelma.

Kuusnelonen oli meillä pääasiassa pelikoneena. Omassa peruskoulun matikan kirjassa oli ohjelmalistauksia yksinkertaisia laskuohjelmia varten ja muutamaa niistä kokeilin kirjoittaa kuusnelosella valmiiksi. Ainakin jonkun kertolasku- ja neliöjuuriohjelman sain toimimaan niillä ohjeilla. Tietysti myös Mikrobitissä oli niitä pitkiä listauksia peleistä joita kaverin kanssa kokeiltiin saada toimimaan laihoin tuloksin. Naapurin poika oli sentään tehnyt joitakin omia pelejä ja sillä oli asiaan enemmän kiinnostusta sekä osaamista.

Amigan sain vasta vuonna 1992. Amiga piti saada, koska serkkupojan A500:lla pelit näyttivät niin hienoilta. Pelit kuten Road Rash, Sensible Soccer, Pinball Dreams, Wing Commander ja Monkey Island 1 ja 2 vetivät puoleensa. Myöhemmin olen harmitellut etten koettanut musiikin tekemistä, vaikka minulla oli joku musiikinteko-ohjelma sekä sampleja ja moduuleita (vai mitä ne oli nimeltään). Niillekin levykkeille piti laittaa pelejä päälle. Ehkä tuohon musiikin tekemiseen tulee joskus palattua, kun saa sen Amiga 1200:n ostettua ja jostakin etsittyä sopivaa softaa.

C64:stä ja Amigasta jäi lämpimät muistot ja molemmilla koneilla tuli pelattua aivan käsittämättömiä määriä. Myös joystickejä kului melkoisesti, heh heh...

Retrokärpänen puri vuonna 2002 ja oman vanhan kuuslankun kunto piti käydä tarkistamassa vanhempien varastosta. Harmiksi kone ei enää toiminut, mutta onneksi löysin kaverin kautta uuden koneen muutamaa vuotta myöhemmin ja vielä 1541 levyseman myös. Kuuslankkukin on samanlainen vanhanmallinen. Vanhat pelit ja kasettiasema ovat edelleen menossa mukana. 2-3 kertaa vuodessa ne tulee olohuoneeseen viriteltyä ja vanhoja hittejä pelattua.