C=Foorumi

Commodorejen 64 ja Amiga 500 pelejä, mutta myös PC:lle jotain. Lähinnä seikkailupelejä.
Sinclair ZX Spectrum 16K/48K tuli hankittua, mutta ei hajuakaan, miten tuohon saa kasettiaseman kiinni...

Hubbardin Robhan se minuun iskee! Biisien monimuotoisuus ja erilaisuus lähinnä. Ja toki tappavan tarkasti osuneet melodiat! Parhaimmistoa ovat Deltan, Sanxionin, Nemesis the Warlockin ja Monty on the Runin musiikit.

Martin Galway ja Maniacs Of Noise (etenkin Jeroen Tel oli guru) tulevat kuitenkin lähellä. Niin ja saksalainen Chris Hülsbeck. Daglish ja Dunn sitten seuraavina, mitä nyt muistan.

S.T.A.L.K.E.R.ia tuli pelattua jokunen kuukausi! Ihan hyvä peli, tuli tsekkailtua onnellinen ja yksi surullinen loppu läpi. Ilman patcheja, jopa! Tarvinnee impata peliin patchit ja noita modauksia, jos pääsisi ajelemaan Lada Nivalla, hehe.

Tuli installoitua LucasArtsin mahtava Grim Fandango PC:lle joku aika sitten. Ihan alussa vasta, ikinä en ole tuossa kovin pitkälle päässyt. Jos nyt...

Clive Barker's Undying kuuluu samaan joukkoon, eli läpipelaaminen on menossa.

FIFA 08 tuli ostetttua XBox360:lle. Ihan hyvä futis... Toinen mahtipeli on Dead Rising. Liian koukuttava!

Minä ihastuin isometrisiin peleihin Fairlightin ostettuani. Tykkäsin kasailla kamasta korkeita torneja enempi kuin yritin läpäistä peliä, heh. Tämän jälkeen tuli hankittua The Edgen Wizardry, joka on kanssa hyvin koukuttava peli.

Head Over Heels on näistä paras kuuslankulla, ehdottomasti. Ikävää, ettei Ultima ikinä julkaissut esm. Alien 8:saa, kuin vain Spectrumille. Myös Ocean jätti kääntämättä esim. Batmanin isometrisen version kuusnepalle, mistä olin hyvin katkera. Kaverin luona kävin sitten pelaamassa sitä Amstradilla.

Nosferatu tuli myös ostettua. Pahuksen vaikea peli, en ikinä pärjännyt siinä. Ei tuo vissiinkään kovin pitkä peli ole, mutta sitäkin vaikeampi.

Kyllä Oceankin pitää mainita. Toki julkaisivat hyvin vaihtlevantasoista peliä, mutta myös klassikoita kuten Head Over Heels, The Untouchables, Parallax, The Great Escape, Batmanit ja Hunchbackit, vain muutamia mainitakseni. Mutta myös kasan kammotuksia, kuten täydellisesti pilatut lisenssit mm. Knight Rideristä ja Red Heatistä.

Juoppo Jet Set Willy on kanssa muistamisen arvoinen ukkeli...

Joskus tuli pelailtua tuhottamasti Solo Flightiä, ACEa, Silent Servicea, Dambustersia ja Gunshipiä. Nuo ovat kyllä eniten sydäntäni lähellä.

Tuossa on muutama peli vuodelta 1978
http://www.gb64.com/search.php?d=18&h=1&adv_game_name_t=2&adv_game_name=&adv_year=18&adv_publisher_t=2&adv_publisher=&adv_musician_t=2&adv_musician=&adv_programmer_t=2&adv_programmer=&adv_language=0&adv_genre=0&adv_cracker_t=2&adv_cracker=&adv_control=&adv_display=&adv_players=0&adv_max_players=0&adv_trained=0&adv_highscore=0&adv_loading_screen=0&adv_18=0&adv_TDE=0&adv_Doc=0&adv_game_file=0&adv_sid_file=0&adv_working=0&b=Go%21&a=6

EDIT: lienevätkin PETin pelejä.... Julkaistiinhan kuusnepa 1982.

Aito tietenkin. Kunhan vaan jaksaa virittää kokoonpanon pieneen yksiöön...

Solo Flight oli ensimmäinen lentosimulaattorikokemus minulle. Gunship oli toinen miehen tekemä suosikkipelini.
Kuitenkin se on Pirates!, joka todella liimasi minut ruudun eteen.

Sehän on Meierin ominaisuus: miehen pelit pitävät otteessaan ja pitkään.

Copy 190 oli must, jos kopsasi pelejä kasetin ja levykkeen välillä. Loisto-ohjelma!

Commodore 64 päihitti muut Commodoret, aina 128:iin saakka. Amiga 500 oli hitti ja jylläsihän 64 vielä hetken sen rinnalla (siis markkinoita tutkiskellessa ) , joten tämä osoittaa jotain tämän 8-bittisen koneen voimasta. Olen aina ollut Commodore-mies, enkä muuksi muutu.

Kaverilla oli joku 8-bittinen Amstrad, ja täytyy myöntää,että olivathan pelit jotenkin nätempiä ja värikkäämpiä. Johtunee monitorista, tosin, joka oli Amstradissa hyvä.