Esittelyssä Sharp MZ-800

[fmatic]

Oheinen artikkeli on julkaistu alkujaan Pelikapseli - verkkolehdessä...artikkeli julkaistaan myös täällä koska kyseinen sepustus on allekirjoittaneen oma.


 = Sharp MZ-800 =  
 
 Sharp MZ-800 on japanilaisten lahja maailman tietokoneharrastajille. Varsin villin ulkonäön omaava kone pohjautui suosittuun Zilogin Z80A-prosessoriin. Jykevää tekoa oleva numeronmurskain sisältää kaiken tarpeellisen samassa paketissa. Nipponin pojat taisivat jo tuolloin kompaktin paketoinnin salat, eli itse koneen runkoon on mahdutettu kasettiasema. Vaihtoehtoisesti tarjolla oli myös malli, jossa kasettiasema oli korvattu Quick Disk-diskettiasemalla, (MZ-1F11)joka taasen oli kaikkien jo syntyneiden standardien vastainen syöden 2,8 tuuman korppulevykkeitä. Levyaseman kautta avautuu kuitenkin mahdollisuus CP/M:n käyttöön. Muistia koneessa on vakiona 16 K ROM ja 64 K RAM.

Äänigeneraattoreita koneessa on kolme kappaletta ja oktaaveja kuusi. Sharpin ääniominaisuuksia ei pysty vertaamaan samana päivänäkään C-64:n vastaaviin, mutta asiansa se auttavasti kuitenkin ajaa. Äänen ulostuloon on koneessa kaiutin eli television kautta ääniä ei toisteta. Ilmeisesti tähän ratkaisuun on päädytty ajatellen käyttäjiä, jotka haluavat kytkeä koneensa monitoriin.

Erikoisena ratkaisuna voidaan koneessa pitää BASICin lataamista kasetilta tai levykkeeltä. Tavallistahan tuon ajan koneissa on, että kun koneen käynnistää on vastassa BASIC-tulkki. Sharpissa on moinen jätetty väliin ja ratkaisuksi on valittu yksinkertaistettu valikko, jossa vaihtoehtoina ovat kasetilta- tai levykkeeltä lataus (Quick start) sekä monitor-tila, joka vastaa muissa vanhoissa koneissa erikseen ladattavaa konekielimonitoria. Koneen BASIC on tuon ajan mittapuun mukaan keskivertoa parempi. Mukana seurasi mm. sarjaportin ohjauskäskyt. Harmittavana puolena pidän kuitenkin tuota kankeata BASICin latailua. Pelkästään kasettiasemalla varustetulla Sharpilla on painajaismaista ladata ensin tulkki, jonka jälkeen pääsee käynnistämään ohjelman. Käytön jälkeen ohjelmasta ei aina välttämättä pääse pois joten vaihtoehdoksi jää koneen resetoiminen ja palataksesi jälleen tulkkiin, niin sama latausrumba on edessä. Tämä siis BASIC-pohjaisten ohjelmien kanssa. Levykkeeltä tulkin lataaminen on huomattavasti jouhevampaa, mutta ei kuitenkaan nautittavaa. Oikeastaan voitaisiin sanoa, että tuo Quick Disk-asema on paranneltu painos kasettiasemasta.

Pelejäkin MZ-800:n on tarjolla jokunen ja onneksi niiden latailu tapahtuu suht ripeästi levykkeeltä. Mitään yleisesti tunnettuja pelinimikkeitä ei koneelle ollut juurikaan tarjolla vaan enimmäkseen ne olivat vain Sharpille tehtyjä pelejä. Vaikkei ne niitä suurimpia listahittejä olleetkaan olivat ne kaikesta huolimatta pelattavuudeltaan erinomaisia ja viihdyttäviä. Koneesta löytyy kaksi Atari-liitäntäistä peliohjainporttia joten pelien käskyttäminen onnistuu samoilla ohjaimilla kuin vaikkapa kuusnelosen.

Hyötyohjelmatarjonta on Sharpille kohtuullinen. Perus tekstinkäsittelyyn mukana seurasi Sharpin tuottama yksinkertaisesti nimetty: Tekstinkäsittely - Sanojen Käsittely, joka on ohjelmoitu BASICilla. Lisäksi tarjolla on myös alkeelliset taulukkolaskenta-, piirto- ja kortisto-ohjelmat. Lisäksi lukuisissa tietokonelehdissä julkaistiin ohjelmalistauksia (BASIC) Sharpille, joissa kirjo oli varsin laaja ja osa näistä yksityishenkilöiden toteuttamista ohjelmista oli moninverroin parempia kuin kaupalliset ohjelmistot.

Grafiikkaominaisuudet ovat koneessa köykäiset. Yksivärisenä grafiikkaa syntyy ruudulle 640 x 200 pisteen tarkkuudella ja neljällä värillä (valitaan 16 mahdollisesta) 320 x 200 pisteen tarkkuudella. Kaikkinensa Sharp monista erikoisuuksistaan huolimatta oli ja on kelpo laite. Laitteen kova hinta verrattuna suosittuun Commodore 64 ja heikohko pelitarjonta karsi uskoakseni tuntuvasti potentiaalisia ostajia, mutta retrosetien kokoelmissa Sharp saa varmasti ansaitsemansa kohtelun.

Emulaattorit
Sharp emulaattoreita on olemassa jokunen. Valitettavasti Sharpin ROM on edelleen tekijänoikeuksin suojattu, joten emulaattoreiden mukana ei niitä tule. Pelejä useista hakuyrityksistä huolimatta löysin vain kourallisen.

Janne Heinikangas
 

© Pelikapseli 2000 [Janne Heinikangas]