C=Foorumi

Ovat hiukan hankalia joskus saada toimimaan nuo x1541-perheen kaapelit nykykoneiden kanssa. Perusongelma on moniajo: käyttöjärjestelmä jakaa prosessoriaikaa ohjelmien (ja itsensä) kesken, mikä sotkee siirron ajoitukset. DOSsissa kun ei ollut moniajoa, siirto-ohjelma sai koko koneen itselleen, eikä ongelmaakaan ollut. Koska emulaattorit pyörivät Windowssin päällä, eivät vanhat DOS-pohjaiset siirto-ohjelmat varmaankaan toimi kovin hyvin itse tehtävässään, vaikka käyntiin lähtevätkin.

Itse käytän Linuxia, enkä ole koskaan Windowssissa tuota kokeillut tehdä, joten suoraan en osaa auttaa. Huomasin kuitenkin Linuxille omaa XM-kaapeliani konffatessani, että oletusasetuksilla se ei toimi, koska ohjelma (OpenCBM) olettaa sen olevan XA1541. Näillä asetuksilla aseman moottori jää pyörimään, eikä ohjelma tunnista asemaa. Kernel-moduulille pitää kertoa, että kyse on XM-kaapelista. Linuxin tapauksessa se sujuisi sivun http://opencbm.trikaliotis.net/opencbm-9.html ohjeiden mukaan. Minulla /etc/modules.conf:ssa lukee (jos joku sattuisi Linuxia käyttämään)

alias char-major-10-177 cbm
options cbm cable=0 reset=-1

Windowsissa kyse voisi olla samasta asiasta (etenkin, jos moottori jää pyörimään, mitä aloittaja ei kylläkään postissaan maininnut). Lisäksi kyseessä voisivat olla rinnakkaisportin asetukset, joiden suhteen siirto tuntuu myös olevan ronkeli. Sivulla http://www.trikaliotis.net/opencbm näytettäisiin käsittelevän asiaa. ("OpenCBM refuses to work on my Windows machine, what can I do?")

Lykkyä tykö kaikille kaapeloitsijoille!

Ekan Kuusneloseni sain synttärilahjaksi vuonna -88, luulisin. Harvoinpa sitä on niin täpinöissään sen jälkeen ollutkaan. Kyseessä oli perinteinen leipälaatikkomalli kasettiasemalla, isä oli ne työkaveriltaan ostanut. Kasettiaseman jälkeen sitten seurasi levyasema ja levänneemmät hermot (erityisesti muun perheen ostalta). Sittenpä joku synkeä päivä vuosia myöhemmin Nepani meni ja hajosi, minkä jälkeen se päätyi serkkupojalle, joka kai sitä yritti ilman mainittavampaa menestystä korjailla. Tästä alkuperäisestä yksilöstäni en ole sen jälkeen kuullut. (Pitäisi kai pyrkiä siihen Kadonneet-ohjelmaan.  ) Ainoa osa, joka alkuperäisestä laitteistostani jäi jäljelle, on Super Sketch -piirtolauta manuaaleineen ja ohjelmineen, joka oli jostain syystä hautautunut komeron kätköihin. Sellaisia ei taida pahemmin liikkeellä olla.

90-luvun lopulla, lukioaikoihin, sitten oli jo tullut niin ikävä Gianan siskoksia, että ostin Keltaisesta pörssistä uuden kokoonpanon menettämäni tilalle. Siihen kuului leipäloota, 1541 ja mps-801-printteri. Ja paljon pelejä, tottakai! Kirpputorilta satuin myös löytämään ison kassillisen alkuperäisiä pelejä, osa vielä muoveissa, hintaan 50 mk.

Sittemmin on kokoelma kasvanut, hamsteri kun olen. Ainahan sitä varaosia tarvitsee, jos ei muuta. Kuusnepoja on varastoituna viimeisimmän muistikuvani mukaan nyt 14, kasettiasemia pino, levyasemia samoin. Joystikkejä on niin ikään kertynyt, TAC-2:t kovimmassa käytössä. Lisäksi on pari 128:a (D-mallia ei vain ole vastaan tullut), VIC-20, C-16, pari Amiga 500:aa ja Amiga 600 (joka on tosin barbaarillisella tavalla raiskattu tietämättömien toimesta ja täten rikki). Kirjallisuutta löysin kierrätyskeskuksen "vie pois, ei kiinnosta"-pinosta ihan mukavasti myös, joukossa kirjoista rakkain, Commodore 64 Programmer's Reference Guide.

Muiden valmistajien koneita on toki jokunen myös, mutta ne ovat kyllä jääneet lähinnä koristeeksi. Commodoret, erityisesti 64 ja Amiga, ovat sen sijaan edelleen aktiivisessa pelikäytössä. Netistä kun etsii kasan itselleen tuntemattomia (kaksin)pelejä, hommaa pelikaverin paikalle, ja paahtaa verkon antimet disketeille 1541:n ja kaapelin avulla, niin vot! menee ilta rattoisasti. Ja koska kaikki kaksinpelit eivät ole aina hyviä, pitää jossain välissä heittää erä sitä ainoaa oikeaa WoWia, se on ainakin aina yhtä hyvä.