Esittelyssä: Epyx

Epyx Games – ”Joikkarin tappajat”.

Epyx – yhtiö tunnettiin Commodore 64:n kulta-aikoina erinomaisten urheilupelien tuottajana. Legendaariset ”Games-nimikkeet” Winter-, Summer-, California-, ja World Games ovat Epyxin tunnetuimmat tuotokset. Epyxin huippuvuodet ajoittuvat 80-luvun lopulle. Alkujaan yhtiön nimi oli Automated Simulations, jonka perustivat Jim Connelley ja Jon Freeman. Epyx oli aluksi vain yrityksen käyttämä brändi toimintapelisarjalleen. Vuonna 1983 yhtiö kuitenkin muutti nimensä kaikkien harrastajien tuntemaan muotoon Epyx. Yhtiön tuotteet heiluivat pitkään listojen kärkipäässä, mutta monien muiden tuon ajan suuruuksien tavoin yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1989. Epyx katosi lopullisesti markkinoilta vuonna 1993.


Summer Games
1984
Epyx

Yleistä:

Vuonna 1983 Activision julkisti Decathlon, joka on koko joikkarintappajagenren ensimmäisiä varteenotettavia vaihtoehtoja tietokoneistetun olympialaisten järjestämiseen kotioloissa. Samana vuonna Epyx toi Summer Gamesin markkinoille kilpailemaan urheilupelien herruudesta. Summer Games esitteli jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä, realistista urheilua ilman hillitöntä peliohjaimien pieksäjäisiä. SG tarjoaa 8-pelaajalle mahdollisuuden mitellä voimiaan jalolla ja puhtaalla tavalla. Lajeja urheilutaistoon on tarjolla kahdeksan ja kansallisuuksia pelaajille on valittavissa 18. Mikä parhainta jokaisen pelatun lajin jälkeen kultaa voittaneen maan kansallisuuslaulu pärähtää soimaan. Valitettavasti maiden joukosta puuttui Suuri ja Mahtava Suomi…

Avajaiset

SG:n avajaisseremoniat jäivät lähtemättömästi mieleeni. 8-vuotiasta pojankoltiaista elähdytti suunnattomasti tuon aikaisella mittapuulla poikkeuksellisen tyylikkäästi toteutettu seremonia. Aiemmin olin tahkonnut Activisionin Decathlonia nitkuttaen QuickShot II-joystickia äärirajoillaan ja moisen jäljiltä Summer Games oli jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

 

Seiväshyppy

 

Ensimmäisenä lajina on oma henkilökohtainen suosikkini eli seiväshyppy. Toteutukseltaan mainion hilpeä laji jossa ajoitus ja oikeat liikkeet onnistumiseen ovat avainsana. Mitä korkeammalle rimaa nostetaan sen vaativammaksi laji muuttuu ja ajoituksen nappiin osuminen on suorituksen kannalta enemmän kuin tärkeää. Taktinen kisailija ohittaa alkupään himpula-lukemat ja jää huvittuneena seurailemaan kanssakilpailijoiden onnettomia yrityksiä toiveenaan saada tiputettua osan kilpailijoista jo alkumetreillä ennen kuin itse vaivautuu suorittamaan tätä jaloa seipäällä tangon yli pomppimista.

 

Uimahypyt

 

Toinen varsin kepeä laji on uimahypyt. Tornista hyppäävä urheilija tulisi saada erilaisia näyttäviä uimahyppyliikkeitä tehden sukeltamaan sulavasti altaaseen. Jotta pisteitä tulisi roimasti liikkeiden lisäksi pitäisi hyppääjä-polo saada pulahtamaan oikeassa asennossa tai kulmassa veeteen. Vaarana on mahalleen- tai selälleen läjähdys, jolloin oman nolouden huipentuman lisäksi tuomarit rankaisevat armotta.

 

4 x 400m viesti

 

4 x 400m viesti on lajina haastava. Onneksi tässä ei Decathlonin-hengessä rynkytetä peliohjainta kiivaasti vasemmalta oikealle vaan onnistumiseen vaaditaan rytmikäs peliohjaimen liikuttelu vasemmalta oikealle mikä on suoraansanottuna huomattavasti pirullisempaa kuin Decathlonin puhdas voimaan ja nopeuteen pohjautuva joikkarin nitkuttelu. Lajina viesti on kuitenkin varsin onnistunut.

 

100m juoksu

 

Juoksulajien parissa jatketaan eli vuorossa olisi 100m juoksu. Laji ei eroa toteutukseltaan ja idealtaan mitenkään edellisestä eli toteamme lajin hyväksi ja etenemme kohti seuraavaa lajia…

 

Voimistelu a.k.a ”Tankojumppa”

Teknisesti haastava laji on vuorossa seuraavana, jossa siirrytäänkin jo sisätiloihin voimistelusaliin. Lajina ovat hypyt eli vauhtia ottaen ponkaistan pukin kautta muutamalla voltilla tehden tyylikäs ”flik-flak-sarja” täydennettynä ”tsukahara suorin vartaloin kerien” – alastulolla näin kansanomaiseti sanottuna. Vaikea laji mielestäni enkä koskaan kovin kummoisia suorituksia onnistunut tässä saamaan lähinnä säälittävää rovellusta.

 

Vapaauinti

 

Seuraavaksi urheilukenttien jalo sankari ujutetaan koleaan uima-altaaseen, jonka kosteissa olosuhteissa peliohjainta rääkätään uinnin parissa. Mukavan haastava laji jossa edellenkään ei tarvitse heiluttaa tikkua pää märkänä, vaan avain onnistuneeseen suoritukseen on rytmikkäässä ohjaimen vatkaamisessa vasemmalta oikealle. Kiva laji tämäkin ei valittamista.

 

100m vapaauinti

 

100m vapaauinti ei juurikaan edellisestä eroa muuten kuin matkaltaan. Joten siirrytäänpä eteenpäin ja viimeiseen lajiin.

 

Skeet eli savimokkuloiden ”terminointia”.

 

Lajina varsin hankalahko kiekonammunta päättää kisat. Laji on tyylikkäästi toteutettu, kuten kaikki muutkin lajit, mutta kiekot sujahtivat minunlaiselleni sohlolle ohi sellaista vauhtia etten juurikaan ennättänyt niihin osua 🙂

 

Päättäjäiset:

 

Summer Games on legenda. Yksi parhaimmista urheilupeleistä lajien yksipuoleisuudesta huolimatta. Suunnatonta hilpeyttä isolla porukalla pelattuna,maustettuna sopivilla ilkeilyillä unohtamatta tappion karvaan kalkin nielemisen lomassa suoritettua häviäjän vuodatusta: ”Lähdin vaan tekemään omaa suoritustani”. Yksinpelinä käy äkkisältään varsin tylsäksi, mutta kuitenkin hetken huvina ja fiilistelyyn erinomainen. Tuplalajeja mielestäni liikaa, mutta toisaalta tässä ei onneksi tuhota peliohjaimia sellaisella tahdilla kuin Decathlonin parissa.


The Games: Winter Edition
1988
Epyx
”Epyxin alamäki alkaa”…

Avajaiset:

Calgaryn olympialaisia (1988) silmälläpitäen tehty talvikisailu. The Games: Winter Edition. Aito kasettiversio raastaa latausajallaan totaalisesti hermoja. Multiload on tuttua huttua kasettien kanssa, mutta levykeversiota käytettäessä kuten myöskään pelatessasi emulaattorilla näitä ongelmia ei ilmene. Alkuhehkutus lupaa peliltä paljon, mutta tunnelma kieltämättä hieman latistuu kun peli rahjustaa pelaajien nimeämis/kansallisuuden valinta ruutuun. Kovin karulta näyttää.
Katsastetaanpa hieman tarkemmin lajeja…


Kelkkailu.

Ensimmäisenä lajina on yksinkelkkailu. Laji on ikävä kyllä melkoisen lähellä pohjanoteeraus – titteliä. Laji on oikeastaan melkoisen tylsä eikä pelaajalle jää juurikaan mitään tekemistä kuin katsella, menoa vierestä. Pikselimöykky vilistelee pitkin kelkkailukourua ja tuntuu kuin joikkarin vetkutus ei vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Kuvakulmat vaihtuu omituisesti jolloin välillä vilistellään ylöspäin välillä alaspäin. Ideana olisi vängätä nopeutta saadakseen kurveissa joikkaria kulloinkin oikeaan suuntaan. Tylsähkö laji karmealla värimaailmalla, mutta edetäänpä eteenpäin kisassa.


Hiihto

 

Seuraavana lajina on hiihto. Tuttua useista urheilupeleistä olevaa joikkarin rytmikästä renkutusta vasemmalta oikealle. Alussa valitaan matka 1, 2 tai 5 kilometriä. Lajissa kisaillaan konetta vastaan jos käytössä on yksi joystick tai vain yksi pelaaja, taikka vaihtoehtoisesti useamman pelaajan sessiossa kahdella ohjaimella kilpakaveria vastaan. Laji on ihan mukavasti toteutettu, mutta voi Lahti ja Hemohes vieköön pääsääntöisesti tuntuu kuin latujen sankarit hiihtelisivät tasamaalla. Tietokonevastus pistää mukavasti kampoihin ja kaveria vastaan kisaillessa tämä laji on varsin miellyttävää hupia. Kiva laji, mutta yökeä värimaailma jatkuu myös tässä lajissa. Ei auta ”Havuja Perkele”! huuto tässä vaiheessa kisaa. Eipä peli juurikaan vakuuta. Mitä te mokomat rontit menittekään tekemään. Winter Games:n rinnalla tämä laji on vain kalpea varjo.


Kuvioluistelu – ”Voi hirveetä”!

Alkuun valittaan musiikki ja musiikkiin sopivat liikkeet. Päällimmäisenä herääkin kysymys millä kummalla nämä kaikki muistaa itse suorituksessa? Mutta rohkeasti vain jäälle… Mitä tämä laji tarjoaa? Karmeata ja hirveää. Todella surkeasti toteutettu, eikä tästä voi puhua edes samana päivänä Winter Gamesin vastaavan kanssa. Pyhäinhäväistys! Ristiinnaulitkaa ne ruojat! Luistelija reagoi miten kuten pelaajan ohjaimen käskytyksiin. Värivallinta ovat syvältä ja muutenkin tämä laji kisaillee ehdottomasti surkeimman lajin tittelistä.


Mäkihyppy

 

Suomalaisille hyvin rakas laji käsitellään tylyllä tavalla. Voi mitkä tulokset olisi tähänkin lajiin saatu jos Epyx olisi ällynnyt tutkia hieman menneisyyttään ja ottaa mallia Winter Gamesin mäkihypystä. Tällaisenaan laji on liian hankala ja ruma. Mihin kummaan tarvitaan kolmea kuvakulmaa? Ensimäiseksi katsotaan lähtöä kauempaa, seuraavana kuva kulma siirtyy pelaajan silmiin mäkeen jossa koetetaan ohjastaa hyppääjää keskelle uraa. Lopuksi kun saavutaan hyppyrin nokalle viivästyy ponnistus takuulla kun kuvakulma vaihtuu varoittamatta ja päädyt naamalleen kinokseen. Tympeä laji. En pitänyt.


Slalom

 

Jälleen on valittavissa matka joko 350m väljät liput, tai 350m tiheät liput ja vastaavat vaihtoehdot 450 metrille. Kenellekään ei liene yllätys, että sama karmea kökkölinja jatkuu. Jotain yritystä tässä sentään on. Pujottelu on jotenkin pelattavaa, mutta enpä lähtisi tätä suurestikaan ylistämään. Jälleen tähän samaan tylsään massaan uusi tylsä laji.


Pikaluistelu

Tässäkin pääsee valitsemaan mieleisensä matkan 1000m, 3000m, 5000m ja kuninkuusmatka 10 000m. Minä nöösipoikana ajoin testin 1000 metrin matkalla…ja auts mikä helvetti se tämäkin laji on. En tiedä olenko keskivertoa surkeampi pelaaja kun en tätäkään lajia ymmärtänyt. Taas jumansviidu olisi pitänyt edes hieman tutkia Winter Gamesin lajeja. Kummalliset pallukat kiertävät ympyrää. Hyi olkoon.


Syöksylasku

 

Syöksylaskijoita kaikki tyynni…Lajina yksi onnistuneimmista. Alussa voi sijoitella kamerat haluamiisi paikkoihin. Toteutus on kohtuullinen ja ihan miellytävä pelata.


Lopetus-seremoniat:

Pelinä The Games: Winter Edition on melkoista roskaa. Lajien suunnitteluun ei ollenkaan ole panostettu vaan tämä haiskahtaa rankasti rahastukselta. Ilmeisesti Calgaryn olympialaiset ovat lähestyneet liian kiivaassa tahdissa ja ohjelmoijat ovat joutuneet taipumaan kompromisseihin. Tällaisenaan peli on lähinnä verkon painoksi soveltuva tuotos. Epyxin olisi kannattanut patistaa tiimiä tutkailemaan lähemmin Winter Gamesia. Grafiikka on puuduttavaa ja kontrollit ovat lajeissa mitä ovat. Hassu yksityiskohta on, että kaikissa olympialogoissa lukee yläpuolella USA vaikka käsittääkseni Calgary on Kandassa. Hehee 🙂


The Games: Summer Edition
1988
Epyx

Avajaiset:

Soulin kesäkisoja varten Epyxin askartelema peli. Tutkailen tässä mitä Epyxilla on tarjota kesäkisailijoita varten. Painaako vastuu Summer Gamesien (1 & 2) jälkeen ja lunastaako Epyx pelaajien odotukset. Onko TGSE samaa huttua kuin talviversio? Siitä otamme selvää. Onko pelissä nyt vihdoinkin enemmän kuin yksi hyvä laji…Valitettavasti lajit eivät ole oikeassa järjestyksessä sillä sain lajit toimimaan ainoastaan yksitellen emulaattorilla ja autenttinen pelikokemus tyssäsi omistamani kasettiversio toimimattomuuteen. LOAD-IT perkele menit ja petit mut 😉

Fillarointi:

Vaihtoehtona on kisata joko konetta tai toista ihmispelaajaa vastaan. Lajissa fillaroidaan rataa kilvan ympäri. Huonosti alkaa myös Summer Edition. Todella aneemisesti toteutettu laji kirvoittaa mieleen ainoastaan raivon tunteita. Reippaasta kisailusta ei puhettakaan. Kummalliset kontrollit pilaavat tunteen fillarikisasta täysin. Uhkaavalta näyttää jos sama taso jatkuu myös muissa lajeissa, että tämäkin putoaa tusinajulkaisujen harmaaseen massaan.

Estejuoksu vai onks tää ny sit 110m aidat tjsp.

Positiivinen yllättäjä. Mukavasti toteutettu laji jossa kirmataan konetta vastaan kilpaa aitojen yli loikkien. Toimivat kontrollit ja mukava pelattavuus. Graafinen panostus ei ole kovinkaan kummoinen, mutta karuudessaan toimivaa silti. Eihän sitä kaikkea voi saada? Eihän?

Seiväshyppy

Toteutus on ristiriitainen. Kuvakulmien kanssa kikkaillaan liikaa, mutta toisaalta hyppyosuus on toteutettu ihan kohtuullisesti. Juoksumatka on kyllä rankasti liioiteltu, mutta sanotaan nyt, että tyydyttävä laji on tämäkin. Mitään erityistä namia laji ei tarjoa. Harmi vain, että kontrollit toimivat taas miten sattuu. Ihmetellä voi tätä ankea värimaailmaa. Eikö muka Commodoresta saa irti parempaa? Teloituskomppanian eteen pitäisi ohjastaa tämän tekijät. Lapskullat muistakaa Summer Games:n ihana seiväshyppy.

Jousiammunta

Näppärästi toteutettu laji. Yksityiskohtiin on edes yritetty panostaa, vaikkei tämä nyt ihan yllä Epyxin parhaimmin toteutettuihin kautta aikojen. Kontrollit tökkivät tässäkin lajissa ja ulkoasu on ruma, mutta lajina tämäkin pärjää vertailussa kohtuullisesti

Moukarinheitto

Moukarinheiton toteutus on hyvä. Mukavasti rullaava laji esittelee ”moukarointia” yllättävän toimivasti. Kontrollit jatkavat omituista linjaansa, mutta tämän ääreen juuttuu pelaamaan yksittäin lajeja pelatessa pitemmäksikin aikaa.

Uimahypyt

Onnistuminen eksyy lienee sattumalta joukkoon sillä uimahypyt ovat varsin hienosti toteutettu laji. Kontrollit ovat onnistuneet on ja nyt vihdoinkin löytyy myös jotain hyvää sanottavaa lajin pelattavuudesta. Grafiikka ei hääppöistä ole, vaikkakin parempaa kuin muutamassa aiemmassa lajeissa. Hyppykuvioiden toteuttaminen sujuu mallikkaasti ja pikseliukko tekee mitä pelaaja sen haluaakin tekevän. Summer Editionin osakkeet nousevat tämän lajin myötä kummasti.

Telineillä kikkailua eli taas sitä juuttaan ”tankojumppaa”!

Jälleen positiivinen laji. Miellyttävästi toimivat kontrollit takaavat mukavan pelikokemuksen. Liikeitä on lukuisia, joita voi toteuttaa mielensä mukaan telineellä keplotellessaan. Vaatii tosin taitoa lopettaa käynnissä oleva infernaalinen ohjelmansa, mutta kokeilemalla oppii. Värivalinta menee jälleen raakasti poskelleen.

Renkaat…*huoh* tankojumppaa…tankojumppaa!

Mielenkiintoinen laji tämäkin. Reipasta renkailla kikkailua. Kontrollit toimivat kohtuullisesti, mutta yllätys ei liene suuri kun kerron, että värivallinnoissa mennään taas seinään. Mikä kumma on riivannut graafikon päätä? Joka tapauksessa keskinkertainen laji.

Lopetus-seremoniat

Pelinä The Games: Summer Edition hakkaa Winter Editionin 100-0. Lajeissa sentään on jopa enemmän kuin yksi toimiva ja viihdyttävä. Summer Gamesien lyöjäksi ei tästä sentään ole, mutta ihan hauskaa viihdettä tämä on kaveriporukassa. Yksin pelattuna on riemu hieman vähäisempi kuten yleensä on näissä urheilupeleissä.

 

HAASTAJAT

Vuoden 1988 Calgaryn ja Soulin Epyxin kisapelien haastajaksi ryhtyi Tynesoft. Tynesoft on tunnettu graafisesti näyttävistä peleistään. Yritys perustettiin vuonna 1983 ja se lopetti toimintansa vuonna 1990. Alkujaan Tynesoft tuotti sovelluksia opetustarkoituksiin, mutta se siirtyi videopelien-pariin melko pikaisesti. Tynesoft tuotti pelejä lukuisille 8-bittisille kotitietokoneille ja se oli erikoistunut etenkin vähemmän suosittuihin konetyyppeihin kuten C-16, BBC ja Atarin 8-bittisiin malleihin. Ehdottomasti suosituimpia pelejä ovat: Summer OlympiadCircus Games ja Rodeo Games. He yrittivät myös valloittaa noususuhdanteessa olevia PC-pelien markkinoita epäonnistuen raskaasti ja jääden lopulta junnaamaan 8-bittisten kelkkaan. Yhtiö teki konkurssin vuonna 1990 kesken uuden massiivisen pelin työstövaiheen. Tynesoft jatkaa kuitenkin nimenä vielä nykyäänkin täysin toisenlaisen bisneksen parissa. Se historiasta ja katsellaanpa seuraavaksi mitä heillä on lyödä Epyxin The Games: Winter ja Summer Editioneja vastaan ja onko heidän peleistään haastamaan urheilupelien dinosaurukset: Summer- ja Winter Games:n?


Winter Olympiad ’88

Avajaiset

Kauniisti toteutettu aloitus esittelee Tynesoftin grafiikkataituruutta. Jännityksellä jään odottamaan mitä lajeilla on tarjottavaa ja toteutetaanko se The Games: Winter Editionia paremmin.

 

Mäkihyppy

Graafisesti näyttävä toteutus mäkihypystä. Pelatavuus lajissa on hyvä ja voinen hyvällä omallatunolla kehua sen olevan parempi kuin The Games: Winter Editionissa. Valitettavasti Winter Gamesin legendaarista mäkihyppyä ei tälläkään kertaa ohiteta, mutta hyvänä kakkosena heilutaan ehdottomasti.

Syöksylasku

Kohtuu hyvin onnistuneen mäkihyppytoteutuksen jälkeen tulee täydellinen romahdus. Karmeasti toteutettu syöksylasku on ruma ja epäpelattava. Mikä kumman idea on pistää hemmo laskemaan puu-armeijan keskelle. Ei nyt herranjumala metsässä syöksylasketa. Hrrr…ja seuraavaan lajiin.

Ampumahiihto

Ampumahiihto koettaa haasta Winter Gamesin vastaavan. Miellyttävästi toteutettu laji palauttaa hetkellisesti hakoteillä häilyneen uskon peliin. Ehkäpä syöksylasku olikin vain hetkellinen notkahdus. Ampumahiihdossa apinoidaan melkoisesti Winter Gamesia, mutta toteutus on karvaa vaille parempi kuin WG:n vastaava. Pidin tästä lajista erityisesti, vaikka melkoista vatkausta ja joikkarin rääkkäystä tuo onkin.

Pujottelu

Keskinkertaisesti toteutettu pujottelu laskee hivenen koko pelin tasoa. Grafiikka on yhä toimivaa, mutta kummallisesti toteutetut pujottelun kontrollit myrryttävät mieltä. Aitoja pujotellaan ja laskijan vauhti pysyy samana eikä sen ylläpitämiseen tarvitse tehdä kummempaa työtä. Melkoinen kämmi ohjelmoija-tiimiltä on myös törmäämisen mahdottomuus. Äijä nimittäin pysyy pystyssä kuin tikku paskassa, eikä edes laitaan törmäily aiheuta yhtään mitään.

Kelkkailu

Metsään mennään tämän lajin toteutuksen kanssa. Eipä voida puhua samana päivänäkään Winter Gamesin vastaavasta, jopa The Games: Winter Editionin kelkkailu tuntuu paremmalta. Tämä on taas näitä lajeja jossa katsellaan päältä mitä tapahtuu eivätkä kontrollit tahdo upota kelkkaporukan kaaliin kirveelläkään.

Lopetus-seremoniat

Mitä pelistä jäi käteen. Ikävä kyllä muutamasta lajista ja silmiä hivelevästä grafiikasta huolimatta tusinatuote. Löikö se Winter Gamesin: Ei! Löikö se The Games Winter Editionin: Kyllä. Paremmin toteutettu kuin Epyxin 88-olympiapeli, mutta Winter Gamesin kaatajaksi ei tästä ole.